sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Lehmät ja kannibaalit

Kansankynttilä otti ilolla vastaan syksyisen työtauon ja pakkasi jälkeläisensä autoon. Parin tunnin päässä odotti ihana tekemättömyys.

Matkan aikana alakouluikäiset (7, 9 ja 10v.) perijät saivat äitinsä (jälleen) hämilleen aloittamalla yllättävän, tärkeän keskustelun.

- Äiti, miks kannibalismi on muka väärin? kysyi esikoinen.

- ....??? No tuota, se on sellainen ihmisen arvoon ja ihmisarvoon liittyvä juttu.

- Ai niinku moraali,etiikka ja sellaset?

- Just niin! vastasi äiti miettien samalla "että mistä se edes tietää tollasia kun moraali, etiikka ja sellaset". Ja huokaisi helpotuksesta. Ennenaikaisesti.

- Mut miks eläimiä sais syödä ja tappaa jos ihmistä ei saa? jatkoi esikoinen.

- No se liittyy jollain tapaa varmaankin siihen mikä on ollut jollain tapaa luontainen ravintoketju...ja ihmisen älylliseen tasoon. Nää on aika isoja kysymyksiä kyllä...

- Niin onki, mutta onhan esimerkiks lehmät tosi fiksuja, ja sitä paitsi ne osaa tehdä ruohosta maitoo, siihen ei ihminen pysty vaikka miten olis älykäs! kommentoi keskimmäinen.

-Toi on muuten äiti ihan totta, komppasi kuopus jatkaen: - Ja lehmät on lempeitä, sen näkee niitten silmistä.

- Jos OIKEESTI kunnoitettais sitä elämää, niin ei kyl syötäs mitään eläimiä, pohti keskimmäinen.

- Niin, ja jos sit kerta syödään, niin annettais niille edes ensin onnellinen ja mahdollisimman pitkä elämä, summasi esikoinen ja jatkoi: - Ja kanat elää muutenkin lyhyempään, ja koska niillä on pienet aivot ne ei ole varmaan kovinkaan älykkäitä. Ja sit tulis helpotusta vähän noihin energia-asioihinkin, kun ei menis energiaa niin paljon niihin mammuttimaisiin tuotantolaitoksiin...

Tässä vaiheessa keskimmäinen veti keskustelun yhteen äidin yrittäessä pysyä ojien välissä kuulemastaan hämmentyneenä:

- Eli jos halutaan olla hyviä, syödään vaan rehuja ja kalaa, joilla on tooooosi pienet aivot ja lyhyt elämä muutenkin.

- Niin, ja ostetaan vaan sitä luomuruokaa, niin edes me ei olla niin pahoja eläimille, päätti kuopus.

Mitäpä siihen sitten lisäämään. Perillä ostettiin luomuevästä ihan suosiolla.
Jostain kumman syystä.




torstai 10. lokakuuta 2013

Salarakas asialla, kuraa ennen kuuraa

Kansankynttilän työhyvinvointi koki hienoisen notkahduksen. Ylimääräiset pomput sydänalassa kutittelivat aisteja jo pitkin lukukautta, mutta varsinaisen mammuttimuljahduksen pumppuparka koki kun kansankynttilän salarakas, kaikkien opettajainhuonekeskustelujen kestoinhokki Wilma suolsi sellaisen ryöpyn kuravettä liekkeihin, ettei moista ole konsanaan nähty.

Pakko tunnustaa, että liekki alkoi lepattaa ja mieli maatua.

Vaikka syytönhän se Wilma on, sanat pantu suuhun ihan muiden toimesta. Ei ole Wilmasta kiinni viestin laatu, saati sen tapana sylkeä silmille sivutolkulla pottuilua, jopa herjoja. Mutta siinä se seisoi, rakentavan ja myönteisen yhteydenoton täydellinen vastakohta, lopussa voi hyvin -toivotukset. Oli muuten ensi kerta, kun työn vuoksi piti pisaroita valuttaa pitkin kylkiä.

Pakko tunnustaa, ihan ihminen se on opettajakin ja tässä kohtaa tunteet tulivat ennen tolkkua. Sokki, itku, suuttumus ja lopulta järkikin.

Ja järjen päästyä ääneen kansankynttilä päätyikin siihen lopputulokseen, ettei syliin oksennettu paha olo vältämättä tarkoita sitä, että juuri tässä sylissä asuu pahoinvoinnin ainoa lähde. Satuinpa vain sopivasti kohdalle, "muiden elämään sekaantuja, joka ei oikeasti tiedä tästä lapsesta yhtään mitään." No nyt tiedän enemmän.

Kansankynttilä jäi illan hämärtyessä pohtimaan, missä menevätkään hyvän maun, oikeusturvan ja virkavelvollisuuden rajat? Ja päätyi aika ripeästi siihen, että suotta tuota on enempiä pohtia, tolkkuhan siinä muuten menee.

Niinpä Kansankynttilä kiitti palautteesta ja toivotti Wilman suuhun sanoja laittaneet jälleen erittäin tervetulleeksi tapaamaan. Milloin vain, yksin kaksin tai vaikka kolmin.

Ei ole näkynyt.