tiistai 2. lokakuuta 2012

"Opettaja, kannattaisko tutustua oikeaan elämään?"

klo 06.55  Koti, tuulikaappi

Kolmet hanskat hukassa. Yhdeltä lapselta puuttuu sukat. Maito on loppu. Koira on karannut metsään.

Lopulta: kahdelle äidin hanskat, itse pärjää ilmankin vaikka onkin vain +7 astetta lämmintä. Kolmannelle eripariset hanskat. Perään korkokenkäjuoksu edellispäivänä pestyn lattian poikki kodinhoitohuoneeseen: ja kas, pari sukkia. Koiran saa metsästä takaisin palasella kuivattua possunkorvaa. Aamukahvi jäi väliin, päätän juoda sen töissä.


klo 7.10 Päiväkoti, tuulikaappi

Kuopuksen kuravaatteet ja kumisaappaat jäivät kotiin. Lapsella on ulkoilupäivä.

Lopulta: ihana päiväkodin täti kaivaa esiin päiväkodin varavaatteet ja tuulikaapista soitetulla paniikkipuhelulla tavoitettu ystäväperheen äiti lupaa tuoda tullessaan ylimääräisen parin saappaita.


klo 7.55 Työpaikka, oma luokka

Huomaan kopioineeni väärät monisteet. Työpuhelimessa on 12 vastaamatonta puhelua ja 9 tekstiviestiä. Tietokone ei käynnisty.

Lopulta: vedetään hatusta. Viestit luen, mutten vastaa. Ne ja kahvi  joutuvat odottaamaan ensimmäiseen välituntiin saakka. Ainakin.

Tunnilla käsittelemme tunteita, koska Helmerin koira oli syönyt Helmerin hamsterin edellisiltana. Kalle ja Kaisa alkavat itkeä, koske heidän mumminsa kuoli viime talvena ja siitä tulee vieläkin paha mieli. Ykää ei itketä, mutta hän ymmärtää miltä muista tuntuu: "Muakin itkettääis jos mun veli vaikka sais pelata pleikkaria ja syyä karkkia ja mä en sais. Mut mä saan sit kyllä varmaan iskältä viiskymppiä kun oon sen luona jos kerron sille."


klo 8.47 Työpaikka, oma luokka

Välitunnin hädin tuskin alettua Petteri tulee itkien ja huutaen luokkaan. Tuuppija-Toni on tönöissyt häntä takaapäin. Tai ainakin on ehkä. Melkein varmaan se ehkä oli. Varmaan ainakin luullaan, että se oli se: Toni se oli. Vaikka oli siellä muitakin. Ainakin kolmaluokkalaisia, neljäsluokkalaisia, viidesluokkalaisia ja kudesluokkalaisia. Niin, ja ainakin yks eppu. Ehkä se olikin joku niistä. Ai, missä? No siellä käytävässä, menossa ulos siinä ruuhkassa...mutta kun mua tuuppasi joku...

Lopulta: lapsi syliin toviksi, ja rauhoittumaan omalle paikalle. Puhelin ja monisteet saavat odottaa.  Kahvia en edes muista kaivata.


klo 9.05 Työpaikka, oma luokka:

Lilja-Onerva tulee välitunnilta luokkaan järkyttyneenä ja kuraisena: "Mun sormesta tulee verta!" Ympärillä seisoo kolme muuta lasta, jotka kaikki raportoivat silmät levällään "Mä näin kun se kaatu siinä portaassa ku me oltiin siinä sitä hippaa ja just ku mä hyppäsin siit jätekatoksen päältä niin mä näin et se kaatu...".

Yksi heistä itkee koska pelkää verta: "Mua varmana alkaa pyörryttää jos joku sanoo vielä sanan veri". Paikalle tulee kaksi muuta lasta, ja Yllyttäjä-Ykä alkaa hokea: "Veri, veri, veri, veri..."

Lopulta: napakka ja kovaääninen komento siirtyä TODELLA reippaasti omalle paikalle luokassa, samalla verta vuotavaa sormea pidellen ja lasta rauhoitellen. 
Yllyttäjä-Ykä saa kolme ylimääräistä käskyä, koska on jo ehtinyt siirtyä tällä välin Ujo-Urhon pulpetin viereen kommentoimaan tämän uutta hienoa Lego -paitaa lällyksi ja lapselliseksi vauvojen paidaksi. Muut lukevat pulpettikirjaa sillä aikaa kun laastaroin sormen. Opettamaan pääsen n. 9.20. Tunnin lopuksi kertaamme välituntialueen ja -säännöt.

klo 9.45 Työpaikka, oma luokka

Välituntikeskustelu Yllyttäjä-Ykän kanssa. Keskustelemme hyvistä tavoista ja siitä, miten toisille puhutaan. Ykä ei ole koskaan tehnyt mitään väärin. Ykä on aina kiltti huomaavainen muille, eikä koskaan puhu muille rumasti. Paitsi ehkä joskus. Tai ei ehkä ole. Paitsi että on saattanut. Ehkä.

Lopulta: Kirjaan keskustelun ylös Ykän kansioon. Paksuun kansioon.


klo 10.35 Työpaikka, lounasjono

Oppilaat jonottavat linjastolle. Elmeri potkii edessään jonottavaa Herkkä-Heliä. Kysyn: "Mitä täällä tapahtuu?" "Ei mitään" , vastaa Elmeri kirkkain silmin. "Oletko aivan varma?", kysyn ja hän vastaa: "Olen".
Keskustelun aikana Tunnollinen-Tiina kantaa tarjotintaan omalle paikalleen, kun Yllyttäjä-Ykä tarttuu häntä vyötäröltä varoittamatta ja takaapäin, alkaen vetää Tiinaa rajusti puolelta toiselle. Tiinan tarjotin heilahtaa ja astiat paiskautuvat sirpaileiksi maahan ruoka mukanaa. Ykää naurattaa. Tiinaa itkettää.

Lopulta: Autan Tiinaa hakemaan uudet astiat ja ruoan, kunhan ensin olen saanut lohdutettua itkun loppuun. Ykä siivoaa astian palat lattialta ruokailee vieressäni Elmerin kanssa. Saan lautasen eteeni 10.48, välituntivalvonta alkaa 11.00. Ehdin syödä lautasen lähes tyhjäksi. 


klo 12.00 Työpaikka, oma luokka

Oppilaat lähtevät välitunnille, jonka aikana minun on tarkoitus järjestää pulpetit ryhmiin, hakea mikroskoopit, petrimaljat, väriaineet ja edellisiltana otsalampun valossa keräämäni kasvit luokkaan. Sitä ennen olisi keskusteltava käyttäytymisestä ja oikeista valinnoista, sekä Ykän että Elmerin kanssa, koske he pääsevät koulusta jo nyt.

Lopulta: keskustelen vain toisen pojan kanssa. Toisen kohdalla joudun tyytymään siihen, että kerron palaavani asiaan seuraavana päivänä. Kirjaan tapahtumat ja keskustelut kansioihin. Paksuihin kansioihin. Saan melkein kaikki tavarat luokkaan, mutta mikroskooppeja vain yhden. Joku on vienyt ne varastosta merkkaamatta mihin ja milloin.


klo 13.00 Työpaikka, oma luokka

Iltapäiväryhmä pääsee kotiin, mutta Eveliina jää vielä toviksi luokkaan. Eveliinalla on yli puolet läksyistä tekemättä, kuten myös tuntitehtävistä. Eveliina osaa, muttei pysty keskittymään tunneilla. Tänään edes sermi ei auttanut rauhoittumaan.

Lopulta: teen tunnin verran rästitöitä Eveliinan kanssa kahden. Molemmilla on mukavaa - oikeasti. Tukiopetusta ei saisi antaa, koska siihen ei ole resursseja. Laskutan tunnin sitten joskus, käteen jää 5,1€.


klo 14.00 Työpaikka, oma luokka

Haaveilen iltapäiväkahvista. Sitä ennen on luettava tekstiviestit ja sähköpostit. Vauhti-Veeran isä on jättänyt kiukkuisen sähköpostin, koska en ole vastannut hänen aamulla 9.12 lähettämäänsä viestiin vieläkään. Viestissä kerrotaan, että Veeralla on ensi viikolla kaksi hammaslääkäriaikaa, ja kysytään voinko laittaa niiden tuntien tehtävät tiedoksi etukäteen, jottei Veera jää jälkeen. ("Hän on lahjakas, ja saa harjoitella iltaisin kotona matemaattisia yhtälöitä, ranskaa, sekä sanaluokkia, vaikka on vasta kahdeksan - ajatella!"). Vastaan kohteliaasti, että se kyllä onnistuu. Veera on kertonut että haluaisi enemmän aikaa kiipeillä puissa, muttei se onnistu kun on niin paljon tehtäviä ja siinä menee vaatteet likaiseksi.

Luen loput viestit, joissa kerrotaan mm. ettei Mirkun tarvitse uida, koska Mirkku ei pidä siitä, kysytään voisiko Janne opiskella saksaa äidinkielen tunneilla, koska osaa jo lukea, sekä pyydetään minua järjestämään jotain yhteisöllistä vapaa-ajan toimintaa lapsille ja heidän perheilleen.

Lopulta: Vastaan jokaiseen viestiin ja postiin. Täytän TyHy-kyselylomakkeen ja soitan kuraattorille. Kun lopetan kello on 15.15


15.15 Työpaikka, kopiohuone, kuvataidevarasto

Jätin kahvit väliin ja lähden monistamaan seuraavan päivän matematiikan tunnille materiaaleja. Tarvitsen 5 erilaista tuntimateriaalia ja 4 erilaista läksyä, jotta jokainen oppilas saa oman tasoisensa tehtävät. Lisäksi valmistan vielä kahdet erilliset ohjeet väripaperille ja erikoisfontilla, ja kannan kahta viikkoa etukäteen varaamani kannettavan tietokoneen luokkaan latautumaan, jotta myös fyysisin edellytyksin eriytettävät tulevat huomoiduksi. Varmistan, että lainasermi on paikoillaan siltä varalta, että rauhoittumispaikkaa tarvittaisiin seuraavana päivänä.

15.57 Kiirehdin kuvataidevarastoon noutamaan selluvillaa ja liisteriä, jotta paperimassan valmistaminen huomisen kuvataidetunnilla onnistuisi. Liisteri on loppu.

16.08 Soitan esimiehelleni pyytääkseni lupaa ostaa liisteriä. Se ei onnistu, koska loppuvuoden liisterit on jo ostettu. Jos niitä ei löydy varastosta, ei niitä siis enää ole.

Lopulta: En jaksa enää ajatella kuvataidetta, sillä lapsi on haettava päiväkodista viimeistään 45 minuutin kuluttua. Pohdin ajomatkalla, että minun on keksittävä jotain muuta seuraavan päivän kahdelle viimeiselle tunnille.


16.55 Päiväkoti, tuulikaappi

Oma lapseni tarraa kaulaan kiinni ja kysyy ärtyneenä: "Miks sä tulit niin myöhään? Miks mä oon aina viimenen?"


Lopulta: Pääsemme kotiin ja syömme päivällisen. Lapset katsovat lastenohjelmaa ja minä kaadan kupillisen kahvia itselleni. Sanomalehden mielipidesivuilla lukee: "Opettaja: luuletko tietäväsi kaiken? Kannattaisko välillä tutustua oikeaan elämään? Nimim. Vastustan kahvinjuontia ja pitkiä kesälomia"