Ehkä liikuttavinta opettajan työssä on ekaluokkalaisten joulujuhla. Siinä nimittäin on hyötyä notkeista nivelistä ja nopeista reflekseistä.
Kansankynttilän luokka pääsi tänä vuonna myös stagelle, ja sai ilokseen kunnian esittää joulukuvaelman. Kirjavan lukutaidon, ja vielä kirjavamman keskittmisen taidon ohjaamana päädyttiin sanattomaan viestintään, ja kokoamaan näyttämölle "jouluseimi".
Ave Marian soidessa opeteltiin liikkumaaan hi-taas-ti ja ääneti, sekä pysymään aloillaan 2 minuuttia ja 38 sekuntia. Juhlan koittaessa tiesimme ketkä osaavat! No yksi aa!
Ja sekunneista se olikin kiinni: rinnakkaisluokan opettajan noustessa portaita ylös hakemaan esiinytyjiä näyttämän taakse, otti Joosef ennakkoa varpajaisista ja oksensi kaaressa tulevan isän jännityksensä luokan lattialle ja open nilkoille. Kansankynttilän salaman nopea korkokenkäloikka pelasti luin pelastikin enkeleiden kaavut roiskeilta!
Enkeleiden joukkopaniikkireaktio katkaistiin napakalla "NYT HETI NÄYTTÄMÖLLE" -käskyllä, ja Joosefin raitakaapuun jäi muutama tummankostea raita enemmän kuin alkuperäisdramatisoinnissa oli ajateltu. Siitä huolimatta urhea nuori mies kantoi vastuunsa, ja saatteli Marian perille saakka.
Spektaakkeli meni siis täysin nappiin, vaikka lampailla olikin niin kiire seurata yleisöä, että ne vahingossa vaelsivat melkein seimen ohi. Kukaan ei pudonnut näyttämöltä, pyörtynyt kuorossa tai kompastunut johtoihin. Luojan kiitos, Mariakin muisti hämmennyksestä huolimatta ottaa lapsen mukaan!