Vietimme
juuri jokakeväistä roskaretkipäivää. Kotikaupunkimme kaikki koulut osallistuvat
oman asuinalueen siivoustalkoisiin nyppimällä maasta tupakantumpit, paperi- ja
muoviroskat, sekä muut sen sellaiset väärään paikkaan ihmisen toimesta joutuneet
jätökset. Päivä sujui Kansankynttilän luokalta oikein mukavasti:
- Vain kaksi unohti tulla kouluun.
- Vain kaksi unohti muovipussin kotiin.
- Vain kaksi yritti laittaa muovipussin päähän ohjeenannon (5min) aikana.
- Vain yksi meinasi epähuomiossa kävellä ajotiellä. (Onneksi opella on erityisen kantava ääni.)
- Vain yksi yritti sukeltaa (onneksi jalat edellä) soiseen lammikkoon upoten sinne pikkukengissä polviaan myöten.
- Vain kaksi unohti tulla kokoontumispaikalle määräaikaan mennessä.
- Vain yksi riisui siivoushanskat laitamalla sormikkaan etusormen hampaiden väliin.
"Luontopedagogiikan"
jälkeen pääsimme takaisin luokkapedagogiikan pariin. Ohjelmassa oli ahvenen
preparointi:
- Vain 4 alkoi voida pahoin, maskeista huolimatta joutuen lopettamaan homman kesken.
- Vain kaksi heitteli suolenpätkiä.
- Vain yksi loukkaantui, kun ei saanut viedä kalan silmästä irrottamaansa linssiä mukanaan kotiin.
- Vain kaksi oksensi kalanhajun vuoksi (yritettyään sinnitellä huonosta olosta huolimatta, "koska ne sisälmykset on siistejä")
Lopuksi
vain neljä jäi tekemään koulun jälkeen tekemättömiä matematiikan läksyjä. (Ja
näistä vain yksi jätti tulematta)
Ja kyllä,
tämä ON maailman paras työ. Eikö olekin?
