Aamupahoinvoinnin jälkeen katkolle

Kansankynttilän kevätlukukausi on edennyt siihen pisteeseen, että viikot soljuvat kesää kohti kuin varkain. Mukavan hektisten, mutta sitäkin antoisimpien opetustehtävien lomassa pääsee myös harrastamaan, tai oikeammin harrastuttamaan. Tulevan perikunnan kuljettaminen hikiharrastuksiin kartuttaa kansankynttilän ajotaitoa säällä kuin säällä: rapa roiskuu ja hikikarpalot kohoavat myös schaföörin otsalle. Satunnaisesti viikkoihin sisältyy myös päiviä, jolloin ei tarvitse kuljettaa ketään minnekään. Tosin sellaisesta taitaa olla jo...noh, antaa olla.

Männäviikkojen iloisen arkisessa lento-oravanpyörässä alkoi Kansankynttilällä kuitenkin hieman liekki lepattaa. Innon, tunnollisuuden ja liian kireiden aikataulujen lomassa ehkäisy petti vanhan tutun, Mr. Migrenin tultua rytinällä. Vaikkei vanha suola todellakaan janottanut, sai tämä salakaataja Kansankynttilän kaadettua petiin peräti pariksi päiväksi.

Pitkän eron jälkeen tapahtunutta kohtaamista seurannut kokopäivätoiminen aamupahoinvointi oli sen verran karmea kokemus, että ihan heti ei tee mieli altistua moiselle. Onneksi sain turvaksi ryhmän Triptaaneja, jotka kulkevat mukana varjon lailla minne menenkin.

Nyt, kun lääkitys on kohdillaan, ollaan myös katkolla: syvä ja lämmin suhde punaviiniin on toistaiseksi jäähyllä eikä tilannetta paranna se, että myös kaikenlainen flirttailu Hra Da R.K. Schokoladin kanssa on ehdottomasti kielletty. (Myönnän, ratkesin siihen jo kerran, mutta ihan vain pikkuisen.) Onneksi lääkärit eivät tiedä intohimoisesta, raudanlujasta VTVIS* -suhteestani Herra Giryaan...

*VainTarpeenVaatiessaIlmanSitoumuksia