tiistai 2. lokakuuta 2012

"Opettaja, kannattaisko tutustua oikeaan elämään?"

klo 06.55  Koti, tuulikaappi

Kolmet hanskat hukassa. Yhdeltä lapselta puuttuu sukat. Maito on loppu. Koira on karannut metsään.

Lopulta: kahdelle äidin hanskat, itse pärjää ilmankin vaikka onkin vain +7 astetta lämmintä. Kolmannelle eripariset hanskat. Perään korkokenkäjuoksu edellispäivänä pestyn lattian poikki kodinhoitohuoneeseen: ja kas, pari sukkia. Koiran saa metsästä takaisin palasella kuivattua possunkorvaa. Aamukahvi jäi väliin, päätän juoda sen töissä.


klo 7.10 Päiväkoti, tuulikaappi

Kuopuksen kuravaatteet ja kumisaappaat jäivät kotiin. Lapsella on ulkoilupäivä.

Lopulta: ihana päiväkodin täti kaivaa esiin päiväkodin varavaatteet ja tuulikaapista soitetulla paniikkipuhelulla tavoitettu ystäväperheen äiti lupaa tuoda tullessaan ylimääräisen parin saappaita.


klo 7.55 Työpaikka, oma luokka

Huomaan kopioineeni väärät monisteet. Työpuhelimessa on 12 vastaamatonta puhelua ja 9 tekstiviestiä. Tietokone ei käynnisty.

Lopulta: vedetään hatusta. Viestit luen, mutten vastaa. Ne ja kahvi  joutuvat odottaamaan ensimmäiseen välituntiin saakka. Ainakin.

Tunnilla käsittelemme tunteita, koska Helmerin koira oli syönyt Helmerin hamsterin edellisiltana. Kalle ja Kaisa alkavat itkeä, koske heidän mumminsa kuoli viime talvena ja siitä tulee vieläkin paha mieli. Ykää ei itketä, mutta hän ymmärtää miltä muista tuntuu: "Muakin itkettääis jos mun veli vaikka sais pelata pleikkaria ja syyä karkkia ja mä en sais. Mut mä saan sit kyllä varmaan iskältä viiskymppiä kun oon sen luona jos kerron sille."


klo 8.47 Työpaikka, oma luokka

Välitunnin hädin tuskin alettua Petteri tulee itkien ja huutaen luokkaan. Tuuppija-Toni on tönöissyt häntä takaapäin. Tai ainakin on ehkä. Melkein varmaan se ehkä oli. Varmaan ainakin luullaan, että se oli se: Toni se oli. Vaikka oli siellä muitakin. Ainakin kolmaluokkalaisia, neljäsluokkalaisia, viidesluokkalaisia ja kudesluokkalaisia. Niin, ja ainakin yks eppu. Ehkä se olikin joku niistä. Ai, missä? No siellä käytävässä, menossa ulos siinä ruuhkassa...mutta kun mua tuuppasi joku...

Lopulta: lapsi syliin toviksi, ja rauhoittumaan omalle paikalle. Puhelin ja monisteet saavat odottaa.  Kahvia en edes muista kaivata.


klo 9.05 Työpaikka, oma luokka:

Lilja-Onerva tulee välitunnilta luokkaan järkyttyneenä ja kuraisena: "Mun sormesta tulee verta!" Ympärillä seisoo kolme muuta lasta, jotka kaikki raportoivat silmät levällään "Mä näin kun se kaatu siinä portaassa ku me oltiin siinä sitä hippaa ja just ku mä hyppäsin siit jätekatoksen päältä niin mä näin et se kaatu...".

Yksi heistä itkee koska pelkää verta: "Mua varmana alkaa pyörryttää jos joku sanoo vielä sanan veri". Paikalle tulee kaksi muuta lasta, ja Yllyttäjä-Ykä alkaa hokea: "Veri, veri, veri, veri..."

Lopulta: napakka ja kovaääninen komento siirtyä TODELLA reippaasti omalle paikalle luokassa, samalla verta vuotavaa sormea pidellen ja lasta rauhoitellen. 
Yllyttäjä-Ykä saa kolme ylimääräistä käskyä, koska on jo ehtinyt siirtyä tällä välin Ujo-Urhon pulpetin viereen kommentoimaan tämän uutta hienoa Lego -paitaa lällyksi ja lapselliseksi vauvojen paidaksi. Muut lukevat pulpettikirjaa sillä aikaa kun laastaroin sormen. Opettamaan pääsen n. 9.20. Tunnin lopuksi kertaamme välituntialueen ja -säännöt.

klo 9.45 Työpaikka, oma luokka

Välituntikeskustelu Yllyttäjä-Ykän kanssa. Keskustelemme hyvistä tavoista ja siitä, miten toisille puhutaan. Ykä ei ole koskaan tehnyt mitään väärin. Ykä on aina kiltti huomaavainen muille, eikä koskaan puhu muille rumasti. Paitsi ehkä joskus. Tai ei ehkä ole. Paitsi että on saattanut. Ehkä.

Lopulta: Kirjaan keskustelun ylös Ykän kansioon. Paksuun kansioon.


klo 10.35 Työpaikka, lounasjono

Oppilaat jonottavat linjastolle. Elmeri potkii edessään jonottavaa Herkkä-Heliä. Kysyn: "Mitä täällä tapahtuu?" "Ei mitään" , vastaa Elmeri kirkkain silmin. "Oletko aivan varma?", kysyn ja hän vastaa: "Olen".
Keskustelun aikana Tunnollinen-Tiina kantaa tarjotintaan omalle paikalleen, kun Yllyttäjä-Ykä tarttuu häntä vyötäröltä varoittamatta ja takaapäin, alkaen vetää Tiinaa rajusti puolelta toiselle. Tiinan tarjotin heilahtaa ja astiat paiskautuvat sirpaileiksi maahan ruoka mukanaa. Ykää naurattaa. Tiinaa itkettää.

Lopulta: Autan Tiinaa hakemaan uudet astiat ja ruoan, kunhan ensin olen saanut lohdutettua itkun loppuun. Ykä siivoaa astian palat lattialta ruokailee vieressäni Elmerin kanssa. Saan lautasen eteeni 10.48, välituntivalvonta alkaa 11.00. Ehdin syödä lautasen lähes tyhjäksi. 


klo 12.00 Työpaikka, oma luokka

Oppilaat lähtevät välitunnille, jonka aikana minun on tarkoitus järjestää pulpetit ryhmiin, hakea mikroskoopit, petrimaljat, väriaineet ja edellisiltana otsalampun valossa keräämäni kasvit luokkaan. Sitä ennen olisi keskusteltava käyttäytymisestä ja oikeista valinnoista, sekä Ykän että Elmerin kanssa, koske he pääsevät koulusta jo nyt.

Lopulta: keskustelen vain toisen pojan kanssa. Toisen kohdalla joudun tyytymään siihen, että kerron palaavani asiaan seuraavana päivänä. Kirjaan tapahtumat ja keskustelut kansioihin. Paksuihin kansioihin. Saan melkein kaikki tavarat luokkaan, mutta mikroskooppeja vain yhden. Joku on vienyt ne varastosta merkkaamatta mihin ja milloin.


klo 13.00 Työpaikka, oma luokka

Iltapäiväryhmä pääsee kotiin, mutta Eveliina jää vielä toviksi luokkaan. Eveliinalla on yli puolet läksyistä tekemättä, kuten myös tuntitehtävistä. Eveliina osaa, muttei pysty keskittymään tunneilla. Tänään edes sermi ei auttanut rauhoittumaan.

Lopulta: teen tunnin verran rästitöitä Eveliinan kanssa kahden. Molemmilla on mukavaa - oikeasti. Tukiopetusta ei saisi antaa, koska siihen ei ole resursseja. Laskutan tunnin sitten joskus, käteen jää 5,1€.


klo 14.00 Työpaikka, oma luokka

Haaveilen iltapäiväkahvista. Sitä ennen on luettava tekstiviestit ja sähköpostit. Vauhti-Veeran isä on jättänyt kiukkuisen sähköpostin, koska en ole vastannut hänen aamulla 9.12 lähettämäänsä viestiin vieläkään. Viestissä kerrotaan, että Veeralla on ensi viikolla kaksi hammaslääkäriaikaa, ja kysytään voinko laittaa niiden tuntien tehtävät tiedoksi etukäteen, jottei Veera jää jälkeen. ("Hän on lahjakas, ja saa harjoitella iltaisin kotona matemaattisia yhtälöitä, ranskaa, sekä sanaluokkia, vaikka on vasta kahdeksan - ajatella!"). Vastaan kohteliaasti, että se kyllä onnistuu. Veera on kertonut että haluaisi enemmän aikaa kiipeillä puissa, muttei se onnistu kun on niin paljon tehtäviä ja siinä menee vaatteet likaiseksi.

Luen loput viestit, joissa kerrotaan mm. ettei Mirkun tarvitse uida, koska Mirkku ei pidä siitä, kysytään voisiko Janne opiskella saksaa äidinkielen tunneilla, koska osaa jo lukea, sekä pyydetään minua järjestämään jotain yhteisöllistä vapaa-ajan toimintaa lapsille ja heidän perheilleen.

Lopulta: Vastaan jokaiseen viestiin ja postiin. Täytän TyHy-kyselylomakkeen ja soitan kuraattorille. Kun lopetan kello on 15.15


15.15 Työpaikka, kopiohuone, kuvataidevarasto

Jätin kahvit väliin ja lähden monistamaan seuraavan päivän matematiikan tunnille materiaaleja. Tarvitsen 5 erilaista tuntimateriaalia ja 4 erilaista läksyä, jotta jokainen oppilas saa oman tasoisensa tehtävät. Lisäksi valmistan vielä kahdet erilliset ohjeet väripaperille ja erikoisfontilla, ja kannan kahta viikkoa etukäteen varaamani kannettavan tietokoneen luokkaan latautumaan, jotta myös fyysisin edellytyksin eriytettävät tulevat huomoiduksi. Varmistan, että lainasermi on paikoillaan siltä varalta, että rauhoittumispaikkaa tarvittaisiin seuraavana päivänä.

15.57 Kiirehdin kuvataidevarastoon noutamaan selluvillaa ja liisteriä, jotta paperimassan valmistaminen huomisen kuvataidetunnilla onnistuisi. Liisteri on loppu.

16.08 Soitan esimiehelleni pyytääkseni lupaa ostaa liisteriä. Se ei onnistu, koska loppuvuoden liisterit on jo ostettu. Jos niitä ei löydy varastosta, ei niitä siis enää ole.

Lopulta: En jaksa enää ajatella kuvataidetta, sillä lapsi on haettava päiväkodista viimeistään 45 minuutin kuluttua. Pohdin ajomatkalla, että minun on keksittävä jotain muuta seuraavan päivän kahdelle viimeiselle tunnille.


16.55 Päiväkoti, tuulikaappi

Oma lapseni tarraa kaulaan kiinni ja kysyy ärtyneenä: "Miks sä tulit niin myöhään? Miks mä oon aina viimenen?"


Lopulta: Pääsemme kotiin ja syömme päivällisen. Lapset katsovat lastenohjelmaa ja minä kaadan kupillisen kahvia itselleni. Sanomalehden mielipidesivuilla lukee: "Opettaja: luuletko tietäväsi kaiken? Kannattaisko välillä tutustua oikeaan elämään? Nimim. Vastustan kahvinjuontia ja pitkiä kesälomia"

















82 kommenttia:

  1. Kyllä, tämä on todellisuutta. Kiitos kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava teksti! :D Energiaboostaus täältä sulle loppusyyslukukauteen. Terveisin kahden opettajan (jo aikuinen) lapsi

    VastaaPoista
  3. Kiitos erittäin hyvästä ja realistisesta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  4. Loistava kirjoitus. Tätähän se on, mutta niin vaikea selittää ulkopuolisille. Nimim. Luokassa seitsemän tehostetun oppilasta ja perusluokanopettajan koulutus+palkka.

    VastaaPoista
  5. Niinpä. Ja huomenna uudestaan. Nimim arkea täälläkin.

    VastaaPoista
  6. Olipa niin kovin tuttua ja oikeasti koettua! Kiva, kun jaat todellisen arjen kaikkien kanssa. Voimia ja valoa loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  7. Tämä on arkea. Kirjoittaisitko vähän useammin, näitä on ihana lukea :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Mieluusti kirjoitan, aina kun sen hetken ja fiiliksen saan treffeille tietokoneen kanssa. Iloa arkeesi :)

      Poista
  8. Niin että töissä oli kiire? Siinäpä uutuus.

    VastaaPoista
  9. Ihan hyvä kirjoitus, paitsi. Pahasti, siis todella pahasti tökkää silmään tuo lasten leimaaminen. Yllyttäjä-Ykä, Tuuppija-Toni, ja mitä niitä nyt oli. Toivon sydämestäni, että tämä oli vain kirjallinen tehokeino ja että opettajat kykenevät näkemään lapset hyvine ja huonoine puolineen typistämättä heidän moniulotteista luonnettaan ja yksilöllistä, hienoa persoonallisuuttaan yhteen (vaikka hallitsevaankin) ominaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta, lukaisepa seuraava postaus. Tyylilajit ovat tehokeinoja, työssä toimiminen on eri asia: ammatillisuus ja ammattietiikka menevät kaiken muun edelle. Tämä blogi on syntynyt juuri siksi: rakkaudesta juuri tähän työhön. :)

      Poista
    2. Moi Anonyymi (20.32)! Onko lapsesi Yllyttäjä-Ykä vai Tuuppija-Toni? Kirjoituksestasi päättelen lastasi lähimpänä taitaa kuitenkin olla Tyhmä-Topi.

      Poista
  10. Niin tätä on osa koulun arjesta. Suurin osa kouluarjesta on kyllä mahtavaa yhdessä olemista ja -oppimista lasten kanssa. Kuka sen kiireen tekee? Kyllä työelämässä on työtehtävät lisääntyneet, mutta olisiko syytä suunnitella etukäteen tekemisisään ja luopuakin jostakin? On valitettavaa jos opettaja on negatiivisesti asennoitunut tai kiireisen tuntuinen. Aivan varmasti saa asenteen tartutettua myös lapsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä työssä on, kuten muissakin hommissa, niin monenlaisia päiviä että tällaisiakin mahtuu joukkoon. Omassa työyhteisössäni onneksi osataan elää ilon kautta, vaikka talon erityispiirteet lisäpaineita työhön tuovatkin. Ja aidosti, valintoja on tehtävä koko ajan, eikä ennakointikaan aina auta. Toisinaan päivät ovat tällaisia, onneksi vain toisinaan :) !

      Mielenkiintoista muuten, että juuri tämä kirjoitus on saanut kommentit kirpoamaan. Mistäköhän se kertoo?

      Poista
  11. Tehdäänkös niin, ettei oteta kantaa toisen työhön, ennen kuin ollaan hetki (jos toinenkin) vietetty hänen (sisä-)kengissään.

    VastaaPoista
  12. Oletteko lukeneet aiempia kirjoituksia? Kirjoittaja selvästi kirjoittaa tehokeinoja käyttäen kauttaaltaan, ja vähän kieli poskessa. Monenlaista mahtuu tuohonkin työhön, pakko sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehokeinoja tosiaan, ja tyylilajeillakin on mukava leikkiä ja treenata - eläköön elinikäinen oppiminen :)

      Poista
  13. Hieno teksti! Olisipa hienoa, jos blogisi lukijaksi voisi liittyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Nyt on pakko tunnistaa sivistymättömyytensä tuon liittymisasian suhteen...ei hajuakaan siitä miten se olisi mahdollista/mahdollistettavissa. Help?!

      Poista
    2. Katso hallintapaneelista kohta Blogin ulkoasu -> Lisää gadget -> Lukijat. Tämän kautta voi liittyä lukijaksi. Toki blogin voi laittaa muutenkin seurantaan, kuten eilen juuri tein, eli nyt näen oman blogini sivupalkista, milloin tänne tulee uutta sisältöä.

      Mukavan tuulettava kirjoitus tämä. Kommenttien runsaus paljastaa paljon siitä, miten tunteella opettajan työhön edelleen suhtaudutaan. Se ei ole ammatti, vaan kutsumus, ajattelevat monet. Valitettavasti kutsumus ei elätä, eikä liikaa työlleen tosikkomaisesti antautuva kauaa jaksa palamatta loppuun. Joskus on hyvä vähän tuuletella.

      Poista
  14. Voisin kuvitella, että kirjoittaja nimenomaan yksinkertaisti asioita noilla tyyppiesimerkeillä (ja niihin sointuvilla nimillä). Opettaja todellakin haluaa ajatella oppilaiden parasta ja näkee ne hyvät puolet heissä - ei sitä työtä MITENKÄÄN muuten jaksaisi edes. Ihan kaikkea tuota ei yhden päivän aikana tapahdu, vaikka paljon kyllä. Aivan koko ajan on mentävä tuli P:n alla ja sopeuduttava koko ajan muuttuvaan tilanteeseen.

    Kiireestä (ja sen luomisesta) kyselleelle vastaisin, että kaikenlainen byrokratia lisääntyy kouluissa koko ajan eikä opettajilta kysytä, voitteko/haluatteko/ehdittekö ottaa vielä tämän hoitaaksenne. On plankettia jos jonkinlaista täytettäväksi, lupia kyseltäväksi, tehostettua tukea, HOJKS:eja, KiVaa koulua, Lions Questia, oppilashuoltoryhmää, koulukirjastoa, ATK-laitteiden huoltoa, välituntivalvontaa, luokkaretkiä, rahankeruuta, vanhempainiltaa, -varttia, arviointikeskustelua, kehityskeskustelua, pakollisia koulutuspäiviä (VESO:t), messureissuja, joulu- ja kevätjuhlaa, esiintymisharjoituksia jne jne jne. Suurin osa niistä on ikävä kyllä sellaisia, ettei ole varaa kieltäytyä. Opettaja on monitoimimies tai -nainen: kyllähän hän ehtii, kun on pitkät kesälomat ja kahvitauot. (Niin mitkä TAUOT?!!!) Talonmiehet, kouluterveydenhoitajat, apuopettajat, kouluavustajat ja erityisopettajat viedään yksi toisensa jälkeen pois, resursseja supistetaan (niin henkilöstö- kuin hankintapuolella) ja siinä vaan on pidettävä pää pinnalla, ettei huku. Oppilasaines on yhä haastavampaa: tasoerot kasvavat, on oppimisvaikeuksia, syrjäytymistä, kiusaamista, rikkinäisiä perheitä ja muita kotiongelmia, sopeutumisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. Välineitä, ylimääräisiä käsipareja tai tehostettua tukea ei aina saada, vaikka tarve olisi tiedossa ja kirjoihin ja kansiin rustattu.

    En vähättele tai ota kantaa muiden ammattien kuormittavuuteen -tiedän että rankkaa on muillakin (naisvaltaisilla kunta-)aloilla.

    Tsemppiä vaan kaikille, jotka luokanopettajana edelleen jaksavat ahertaa! Yhä useampi hyppää siitä oravanpyörästä pois ja vaihtaa alaa. Kallis yliopistokoulutus menee hukkaan, mutta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kannattaa pitää huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiireestä kirjoittaja on luokanopettaja. Kun valmistuin, tiesin, että työ on muutakin kuin oppitunnit, juuri noita, mitä luettelit. Tiesin myös sen, ettei työ lopu siihen, kun oppilaat lähtevät koteihinsa. Tiesin myös sen, että joskus joutuu jopa sunnuntaisin tekemään töitä. Faktat pitää tiedostaa. Itse olisin valmis lyhentämään jopa kesälomaa, jotta aikaa jäisi kunnolliselle lukuvuosisuunnittelulle yhdessä kollegoiden kanssa. Tämäkin lisäisi kiireettömyyden tuntua. Omassa työyhteisössäni elää voimakas yhteistyön kulttuuri, jolloin kiire jää vähäisemmälle. Lisäksi olemme karsineet kovalla kädellä erilaisten puolivalmisteiden tekemistä, jolloin koko prosessi on oppilaan näköinen. Tällöin sekä opettajan että ohjaajan aika säästyy oppimisen ohjaamiseen. Kyllä paljon päivän sujuminen on kiinni hyvästä organisoinnista. Elävän materiaalin kanssa suunnitelmat toki elävät ja muuttuvat, sille ei voi mitään.

      Poista
    2. Totta. Luokon työ on venymistä, eikä työ aina jää töihin. Se kyllä vaihtelee paljon, viikoittain ja vuosittainkin. Paljon merkkaa sekin mimmonen ryhmä sitten kohdalle sattuu. Ja tietty jaksamiseen vaikuttaa se omakin elämäntilanne.

      Toivottavasti noita puolivalmisteita ei enää harrasta kukaan - siinähän hukkuu koko taide- ja taitoaineiden idea muuten. Vaikka kai se joittenkin luokkien kanssa on joskus pakkokin vähän ennakoida.

      Poista
    3. "Faktojen" tiedostamista en kyseenalaistanutkaan. Juhlien järjestämisvastuut ja kokeidentarkistukset on tiedossa KAIKILLA opettajiksi aikovilla - olemmehan me kaikki (kai?) peruskoulun käyneitä. Välituntivalvonnat, luokkaretket ja vanhempainillat, kokeiden laadinta ja tarkastus - nämä ovat peruskauraa, jotka kuuluvat ilman muuta opettajan työhön ja tuntuvat useimmiten ihan mukaviltakin.

      Lisääntyneellä byrokratialla tarkoitin erityisesti sitä kaikkea PIILOTYÖTÄ, jota tulee koko ajan lisää. Erilaisia lomakkeita, koulutuksia, palavereja, lakimuutoksia, jne.

      Kouluvuoden aluksi kysytään liuta lupia. Saako lasta kuvata, saako kuvia julkaista, saako reppuun/pulpettiin katsoa, kuljettaa hammaslääkäriin jne? On turvattava selustansa, sillä Amerikan malli (haastetaan oikeuteen joka risauksesta) on totta ja tätä päivää myös Suomessa. Miten puhut oppilaille, saatko ojentaa, komentaa, ottaa kiinni, käskeä ulos luokasta? Miten valvonta on järjestetty? Entä poissa olleen lapsen koe, työrauha, valvonta?

      Kuka tilaa oppikirjat, kynät, kumit ja vihkot? Minkä verran? Yleensä rahaa on riittämättömästi. Kuka laatii luokkakohtaisen lukujärjestyksen? Pitää tukiopetukset? Kirjaa ne ylös ja laskuttaa? Valvoo ruokailun, johon vanhemmilla on tietysti oma mielipiteensä. Kaikkien pitää syödä, vai pitääkö, minkä verran, juovatko lapset maitoa, jos eivät, kenen syy se on? Kiusaamistapaukset on pakko selvittää, tuoreeltaan. Sekin vie aikaa.

      Opetussuunnitelma päivitetään noin 10 vuoden välein. Sen myötä muuttuu "kaikki". Lukujärjestys, oppiaineiden tuntimäärät ja sisällöt (joskus nimetkin), oppimateriaalit jne. Valtakunnallinen OPS ei jostain syystä riitä, vaan kunnassa laaditaan oma ja vielä jokaiseen kouluun räätälöidään omansa. Ainakin ne lukuvuositavoitteet ja painopistealueet. Eikä riitä, että ne on kirjoissa ja kansissa, täytyy suunnitella ja toteuttaa käytännössä.

      Ennen oli HOPSit, sitten HOJKSit - nykyään jokaisesta lapsesta tehdään oma tuen tarpeen määrittelynsä. Erityisen tuen tarvetta on monenlaista ja -tasoista. Henkilökohtaiseen suunnitelmaan kirjataan vahvuudet, heikkoudet, tukitoimet, lapsen ja vanhempien mielipide, arviointi jne. Ja näitä päivityspalavereja pitää lakisääteisesti pitää tietty määrä vuosittain. Erityislapsille tehdään omat kokeensa, tilataan omat materiaalinsa, annetaan "tehostettua tukea", arvioidaan yksilöllisesti. Kuka tämän tekee?

      Entä luokkaretket - kuka kaiken organisoi? Kuka tekee, monistaa, jakaa, kerää, arkistoi keräyskampanjan ennakkotilauslistat, perii ja laskee rahat, vie ne pankkiin, varaa matkat, majoitukset, ruuat, maksaa ne? Kuka jakaa koulukuvauslaput, muistuttaa niistä, kerää takaisin? Entä kaikki muut lippulappuset - kirjaston aukioloajoista xylitol-pastillimainoksiin - kuka ne jakaa (tai liimaa reissuvihkoon)? Kuka kirjoittaa viikko- tai kuukausitiedotteen, päivittää Wilman? Huokaus.

      Aika ajoin opettajille tulee asiakastyytyväisyys-, kouluruoka- ja työterveyskyselyä, työturvallisuustarkastusta, kehityskeskustelua jne. En jaksa enkä viitsi luetella tähän niitä kaikkea - luokanopettajana tiedät ne itsekin. Yhä harvempi niistä on sellainen, että sen voisi tehdä kesällä, arki-iltoina tai sunnuntaina, vaikka haluaisikin poistaa kiirettä ja stressin tuntua ja uhrata lomiaan työntekoon.

      Jospa lukuvuodesta yksikin päivä, viikosta tai kuukaudesta puhumattakaan olisi sellainen, että opettaja voisi aikuisen oikeasti paneutua varsinaiseen perustehtäväänsä. Vai joko sekin on hukassa? "Pisan torni" kaatuu ihan pian. Laadukas, tasa-arvoinen perusopetus on ikävä kyllä pahasti rapautunut.

      Poista
    4. Vaihda alaa, jos nuin sylettää...

      Poista
    5. Kiireope vastaa: Perustyötä on opettaminen ja kasvattaminen, ja mitä enemmässä määrin kasvattaminen! Jos sitä työtä tekee noin viisi tuntia päivässä, meilllä jää vielä kolme tuntia aikaa tehdä noita piilojuttuja, joita mainitsit. Aika moni noista maitsemistasi jutuista on vain kerran vuodessa (lukujärjestys, kyselyt, luokkaretki, jopa HOJKSin tarkastuskin) Pistäpä vanhemmat hoitamaan luokkaretkiasioiden rahankeruut ym. Eihän ope saa ollakaan tilien ja rahojen kanssa tekemisissä! Kiirettä toki pitää joinakin päivinä, mutta ei todellakaan aina. Ja kyllä minä opetan ihan joka tunti, se on lasten oikeus!

      Poista
  15. En voi muuta sanoa kuin myötätuntoa. Ja voin kuvitella että jokainen päivä on samanlainen hullun mylly. Jotenkin mietityttää että tajuaako kukaan mitä saadaan aikaan säästämällä elämän alkupäästä. Ei ainakaan onnellisia lapsia tai loppuunpalamattomia opettajia. Jaksamista, vaikka ei sitä millään varmasti saa tarpeeksi!

    VastaaPoista
  16. Olen luokanopettaja ja teksti tuntui todelliselta. Suora lähetys päällä koko ajan. Onneksi toisinaan on päiviä, jotka ovat vähemmän tapahtumarikkaita, voi hengähtää. Rauhoittumisen tuokioita. Mutta kyllä se noin vaan menee, että ope ei ehdi vessaan saatika kahville. Mutta silti tää on maailman ihanin työ :-)

    VastaaPoista
  17. Muistelen noita aikoja...alaa vaihtanut:)

    VastaaPoista
  18. Tätä todellisuutta kannattaa tuoda esille - vaaditaanko koululta ja opettajilta jo liikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millä alalla ei vaadittaisi!

      Poista
    2. On sitä kiirettä monilla aloilla, mutta tuntuu että niin usein opettajat saa vain negatiivista palautetta ja vanhemmat ovat tulleet tosi vaativiksi, jopa hyökkääviksi. Sitäpaitsi tämä vaikuttaa niin paljon tulevaankin yhteiskuntaan; millaista opetusta opettajat kykenevät nykyresurseilla järjestämään. Olen todella kiitollinen poikani aivan ihanasta ja ammattitaitoisesta opettajasta, mutta silläkin luokalla on kahdet vanhemmat, joille mikään ei koskaan kelpaa. Arvostelevat vanhempainillassa aivan mitättömistä jutuista ja haluavat opettajan olevan vastuussa kasvatuksesta. Me muut kyllä sanoimme mielipiteemme näille valittajille, en tiedä auttoiko yhtään. Tsemppiä kaikille opettajille ja koulujen henkilöstölle. Teette arvokasta työtä.

      Poista
  19. Nii in. Kenen etua me aikuiset oikein ajamme: "Haluaisin kiipeillä puissa, mutta en saa, kun vaatteet likaantuvat ja on muita tehtäviä." Koulupäivä on vain pieni osa lapsen elämästä. Opettaja on yksi tärkeä aikuinen lapsen arjessa, mutta kyllä meidän vanhempien pitäisi herätä kannustamaan omiamme vapaa-ajalla leikkiin ja mukavaan yhdessäoloon. Ei kai sitä nyt open vastuulle voi siirtää. Toki kun kiellämme lapsilta likaiset leikit, niin säästymme itse pyykinpesun vaivalta. Tarjoamme siis mieluummin jälkikasvulle open suunnittelemia älyllisiä tehtäviä iltaisin, jolloin lapset pysyvät jaloista pois ja saamme nauttia omasta ajastamme/ ylitöistä etätyönä jne.

    Miten pehmentäisimme yhteiskunnan arvoja - ainakin omissa toimissamme ja olisimme läsnä omillemme?

    VastaaPoista
  20. Tervehdys.
    Kyllä tosiaan sympatiapisteet ja jaksamistoiveet sinulle ja kaikille opetusalalle työskenteleville. Itse opiskelen kielenkäännösalalle, mutta olen kyllä keskustellut opettajien arjesta opettajaopiskelijakavereideni kanssa. Hullua on tuo meininki teidän tahollanne, ja en voi kuin kunnioittaa vakaumustasi tehdä työtäsi. Minä en viitsisi, varsinkaan jos olisi vielä omatkin lapset "kaitsettavana" vieraiden lisäksi. Koska sitä teiltä tunnutaan nykyään odottavan, toisten lasten kasvatusta ja sijaisvanhempana olemista kahdeksasta neljään. Toivottavasti jaksat!
    Ja se suomea jo osaava lapsinero saisi sitten äidinkielen tunnilla minun puolestani päntätä saksan sijaan vaikka pilkkusääntöjä, koska ne tuntuvat kansalta kovasti hukkuneen. Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  21. Tuttua juttua kirjoituksesi. Itse olen opettajankoulutuksen viimeisillä metreillä ja kovasti vieläkin siirtymässä työelämään vaikka koulun arki onkin opintojen aikana tullut liiankin tutuksi. Toivon että jaksan työssä ja löydän siitä yhä uudelleen niitä hyviä puolia joiden vuoksi alani valitsin...vielä en voi vähäisten harjoittelu-ja sijaisuuskokemuksieni perusteella tietää koko todellisuutta, mutta toivon olevani ainakin lähellä totuutta :) Kuitenkin teitä on monia, jotka jaksatte työssä vuodesta toiseen, joten toivossa on hyvä elää.

    Hienoa, että opettajan työn monia puolia tuodaan esiin ja keskusteltavaksi. Monilla on aivan todenvastainen kuva luokanopettajan- tai opettajan yleensä- työstä. Ei haluta ymmärtää työn luonnetta, kun se on kovin erilainen kuin monilla muilla aloilla...

    VastaaPoista
  22. Loistava kirjoitus tehokeinoineen kaikkineen!!! :) KIITOS!
    Ja kovasti tsemppiä kirjoittajalle; niin tällaisiin kuin vähän iisimpiinkin päiviin! :)

    VastaaPoista
  23. KIITOS. Sydämeni pohjasta. T. Ope

    VastaaPoista
  24. Vinkkinä opettajille ja opettajiksi aikoville: Etsi iso koulu, jossa on HYVÄ JOHTAJA! Iso siksi, että työnjakoon osallistuu väkisinkin useampi henkilö. Välkkävalvonnat, juhlat jne. - ei tartte joka kerta kantaa vastuuta. Eikä joka toinen. Vakivirka ei ole autuuden ehto - pätkiäkin riittää, pienissäkin kunnissa. Tosin kesäajan palkkauksesta pitääkin kantaa huoli. On tuo talven uurastus sen verran rankkaa.

    Parasta olisi, jos pääsisit rikkaan kunnan/kaupungin palvelukseen tai valtion rahoittamaan kouluun (kuten Normaalikouluun). Siellä on jo lähtökohtaisesti paremmat resurssit.

    Ja se hyvä johtaja juurikin siksi, että hyvällä työilmapiirillä ja yhteistyöllä rankkaakin työtä jaksaa paremmin.

    VastaaPoista
  25. Hmm Eilen töissä kahvihuoneessa jossa ehdin poikkeuksellisesti olla kymmenen minuuttia eräs opettaja sanoi voivotellen että kyllä nämä kolmen päivät (8-15)siis ovat rankkoja. Kerroin että minä teen joka päivä 7.30-15.30. Palkkani tosin on 11 euroa tunnissa ja toisin kuin opettajat en voi irtautua avustettavasta oppilaasta delegoimatta sitä toiselle avustajalle hetkeksikään koska joka päivä on olemassa väkivallan uhka. Joka viikko lyödään, potkitaan tms. Se on erityiskoulun arkea. Minulle kelpaisi ylläkuvattu työpäivä lomineen ja palkkoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sen opettajan opetuspäivä oli 8-15, mutta työhän ei lopu siihen. Opettajalla on suunnitteluvastuu koko ryhmän toiminnasta. Lisäksi esim. vanhempien yhteydenotot saattavat tehdä vapaa-ajastakin työaikaa.
      Opettajan koulutus on myös aika pitkä, 3 vuotta lukiota ja n. 4,5-5 vuotta yliopistoa. Kesäkuun loma "tehdään sisään" lukuvuoden aikana.
      Itse sekä avustajan että opettajan työtä tehneenä en menisi väittämään opettajan työtä kevyemmäksi. Kummatkin ovat vaativia. Voimia sinulle omaan työhösi. Ei kuulosta herkulta sekään.

      Poista
  26. Hieno kirjoitus!! Todellisuutta. Ja me opettajat näemme tuon kirjoituksen taakse. Me näemme sanomattakin ne kiltit oppilaat, jotka päivästä toiseen jaksavat olla "oikein", vaikka et niistä sanaakaan sanonut.

    Ja te ketkä jaksatte soimata jos jonkinlaisia asioita, tarttua nippeliasioihin toisen kirjoituksessa niin menkää itseenne. Itselleni ainakin tuo sarkastinen asioiden esitystapa on jotenkin helpottavaa ja "avaavaa". Pidän työstäni paljon, vaikka tosi usein on hetkiä, jollon ei vain jaksaisi tuota koko rumbaa. Silloin mielestäni saa mennä opettajahuoneeseen ja sanoa, kuinka väsynyt on kolmen päivinä tai kertoa lähimmälle työkaverille kuinka Yllyttäjä-Ykä TAAS kerran sotkeutui muiden asioihin ja sai hullunmyllyn päälleen koko luokassa. Se ei tarkoita, etteikö Ykä olisi minun mielestäni tosi ihana lapsi ja ettenkö kaikkeani antaisi hänen eteensä. Haluan vain purkaa tilanteen, että jaksan taas ottaa seuraavan tilanteen/haasteen vastaan seuraavalla tunnilla. JOten älkää jaksako olla niin likinäköisiä.

    Vielä kerran, hieno kirjoitus!!

    VastaaPoista
  27. Kiva ja kuvaava kijoitus, jos olisi lahjoja ja intoa kirjoittaa niin kyllä voisi olla mielenkiintoinen omankin työpäivän kuvaus päivystyspoliklinikalla, kaikki hukassa, mikään ei toimi, rahat ja tavikkeet loppu, ohjelmat ei toimi jne. perustyön tekeminenhän oikeastaan olisi aika simppleliä, puitteet vaan monimutkaistaa asioita joka päivä!

    VastaaPoista
  28. Olemme mukanasi, kanssasisko. :)

    VastaaPoista
  29. Aika monessa kommentissa viitataan, että pitää vaihtaa alaa tai asennetta, jos opettajan työ tuntuu raskaalta. Tosiasia on, että työ ON vaativaa. Opetettavat luokat oppilaineen toki vaihtelevat, mutta hyvin monet opettajakollegat kokevat työn vaativaksi. Itselläni oli luokka, jonka kanssa koko vuosi oli täynnä kuvatunlaisia päiviä. Sunnuntai-illat olivat keväällä tosi vaikeita, ei olisi jaksanut ajatella alkavaa viikkoa. Kuitenkin joka ikinnen lapsi oli minulle tärkeä ja työni tein pääasiassa hymyillen - kahvin puutteesta huolimatta.
    Mutta miettikääpä, jos kaikki meistä väsyneistä opeista vaihtaisivat alaa? Kuka tuon työn tekee?
    Itse tiedän, etten ole heikko, vaikka väsyn. Asenteeni ei ole huono. En ole perfektionisti. Työ on vaativaa.
    Ja sinä ope, joka olet sitä mieltä, että se on vain asenteesta kiinni - odota vaan kun "se" luokka osuu kohdallesi :)

    VastaaPoista
  30. Tuollaistahan tämä on. Kukaan ei tällä kertaa kuitenkaan ommellut sormeen, porannut kämmeneen tai oksentanut lattialle. Jos tarvitset apua, sitä on kyllä teoriassa tarjolla, mutta kuraattoria ei saa kiinni, psykologi ei vastaa puhelimeen, erityisopettaja on koulutuksessa ja terkkari lomalla, koululääkäriä ei ole näkynyt vuoteen, reksillä on kokous ja talkkari, kanslisti sekä siistijät naapurikoululla, avustajia ei ole tarpeeksi, harjoittelija lintsaa ja keittiössä on taas uudet ihmiset.

    VastaaPoista
  31. Anonyymille: olen jo vaihtanut alaa, jos et sitä huomannut. Suosittelen samaa kaikille, jotka tuntevat olonsa riittämättömäksi. Luokanopettajiksi kouluttautuneista ALLE PUOLET tekee luokanopettajan työtä. Niistäkin moni lähtee muihin hommiin 5-10 vuotta opettajan työtä tehtyään. Täytyy olla niin, että vain opettajien asenteessa on vikaa, vai mitä?

    Kiireope: mieti hetki omaa opettajauraasi. Montako vuotta on takana? Montako kokonaista? Monessako koulussa? Jos olet jo monennetta vuotta peräjälkeen samassa talossa, montako työkaveria on lähtenyt? Miksi?

    En missään vaiheessa epäillyt, ettetkö opettaisi joka tunti. Jos viimeisen kappaleeni perusteella vedit itukasvin sieraimeesi, niin luepa uudelleen. TOIVOIN ja toivon edelleen, että kaikki tuo piilotyö, turha byrokratia ja kissanristiäiset jäisivät opettajien kontolta vaikka kokonaan pois, että HE SAISIVAT KESKITTYÄ VARSINAISEEN PERUSTEHTÄVÄÄNSÄ. Ikävä kyllä monet (sinunlaisesi?) opettajat pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista rutiineista ja kahmivat uusiakin velvollisuuksia into piukkana ja odottavat samaa kollegoiltaan. Joulujuhlia, luokkaretkiä ja kyselyitä ei ole oikeasti mikään pakko hoitaa, mutta "aina ennenkin" tai "vanhemmat loukkaantuu" -periaatteet pitävät kivireen painavana.

    Vanhemmat päättävät todella innokkaasti, minne lapset lähtevät retkelle ja jopa sen, miten rahat kerätään. Siihen se sitten jääkin. Tilataan kymmeniätuhansia pusseja hyötykasvien siemeniä, mutta ne on kaikki suloisesti sekaisin. Ope soittaa ja kysyy, kuka voisi lajitella siemenpussit ennakkotilauslomakkeita vastaavasti oppilas/asiakas -pinoihin. Innokkaasti hommaan ryhtynyt huoltaja ehdottaa, että ei kukaan, anna lasten tehdä se. Siis anteeksi?! 8-vuotiaat erittelemään latinankielisten nimien perusteella tuhannet pussit? Millä ajalla? Opehan sen lopulta tekee, kello 16-19, jos pysyy vielä hereillä.

    Se oli vain yksi esimerkki, mutta väännän vaikka ratakiskosta, jos tarpeen. Kiva, jos teidän koulussa on vain yksi kysely vuoteen. Tai HOJKS:n päivittäminen. Onnea!

    Kaikkein rankimmaksi opettajan työn taitaakin tehdä ne työkaverit. Vanhempien kanssa ei tarvitse välttämättä ihan päivittäin vääntää kättä, lasten kanssa aina jotenkin selvitään, mutta ne selkään puukottavat, kateelliset tai vaativat kollegat ovat oikein tehokkaita työilon tappajia.

    Ollaan kaikki tarkkoja, ettei meistä vaan tule sellaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomautanpa vielä, että jos koulupäivä on 8-13, ennen neljää jäävät 3 tuntia (jos se edes onnistuu - täällä ainakin päiväkodista pitää mennä hakemaan lapset ennen klo 16:ta, eli jos matkaa on paljon, lähteä pitää jo kolmen jälkeen) menevät usein jo sen "peruskauran" hoitamiseen. Sen, minkä kaikki tietävät kuuluvan open työhön: kokeiden, sanakokeiden, monisteiden laatimiset, tarkastamiset, tuntien suunnittelu, tukiopetukset, reissuvihkot/tiedotteet, yhteydenpito vanhempiin, opekokoukset, koulutukset jne.

      On opettajia, jotka opettavat samanaikaisesti jopa neljän - viiden eri-ikäisiä oppilaita (kyläkoulun e-2 tai 3-6), joista osalla on tietystikin "normaalit" diagnoosit, eli erityismateriaalit, omat kokeet, eri käytännöt kuin muilla oppilailla. Yhtä oppituntia varten saattaa tarvita siis 2-4 suunnitelmaa ja eriyttämiset päälle. Vaivanpalkaksi saa yhden viikkotuntihuojennuksen, eli normi 24 viikkotunnin sijaan velvoite onkin 23 (ja käytännössä opetat 25-28, ja näistä 2-5 ylimääräisestä tunnista saa pienen ylityökorvauksen). Välkkävalvojia koko talossa on vain 2, sinä ja kollegasi. Samoin juhlien järjestäjiä, riitojen selvittäjiä, puhelimeen vastaajia jne jne. Olet väkisinkin joko rehtori tai vararehtori, joista jälkimmäinen vastuu ei näy palkkapussissasi mitenkään. Kun toinen on poissa, hoidat yksin koko koulun.

      Pari-kolme kertaa vuodessa kunnan sivistys-/koulutoimenjohtaja soittaa. Elämäänsä kyllästynyt, muutama vuosi sitten pakon edessä alalle joutunut 60+ koulunkäyntiavustaja on taas keksinyt työssäsi jotain huomautettavaa. Siis se sama, joka kireästi hymyillen kyttää noin puolet tunneistasi ja varoo tarkasti tekemästä enempää kuin TES vaatii, eikä koskaan anna palautetta suoraan, vaikka sitä ystävällisesti kysyisitkin.

      Käsi ylös, joka haluaa kokeilla?!

      Poista
  32. Ihan käsittämättömän hienoa tekstiä! :) Kiitos! Itsekin opettajan hommia enemmän tai vähemmän tehneenä voin täysin samaistua tuohon kirjoitukseen. Opettajan työ on kutsumusammatti, kuten moni muukin työ... Itse valitsin toisen polun, mutta on hienoa, että kaltaisesi kansankynttilät jaksavat pitää huolta lasten koulunkäynnistä!

    VastaaPoista
  33. Eihän sitä toisen töistä voi mennä sanomaan, mutta hoitajana voisin antaa melko paljon karumman esimerkin normipäivästä. Se, että on pieniä lapsia, tekee päivistä joka tapauksessa hektisiä vaikka olisit missä työssä. Mä nyt kuitenkin 8 tuntiä päivässä kolmessa vuorossa työtätekevänä en nyt ihan jaksa uskoa, että se arki on aina tuota. Mun lapsi on 4 luokalla silläkin on lukujärjestyksessä kaksi päivää, joista toinen loppuu klo 11 ja toinen klo12. Eiköhän siinä jää opelle tunti suunnitteluaikaa ihan hyvin. Ja mieluusti mäkin olisin samalla tavalla lomalla kuin opettajat. Missään muussa duunissa ei ole ekasta työpäivästä alkaen samanlaisia lomia kuin opeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitoalalla kolmivuorotyötä tehneenä ja useampia vuosia luokanopettajan työtä tehneenä väitän, että pystyn aloja vertailemaan. Kolmivuorotyössä arki sakkaa perheen rytmien sovittamisessa ja oman vuorokausirytmin säännöllisessä sekoittamisessa. Opetustöissä monet päivät eivät suinkaan ole kirjoittajan kuvaaman laisia, näin ei tainnut kirjoittaja väittääkään. Se mikä kuitenkin erottaa hoitoalaa ja opetusalaa on vastuun jakautuminen. Omassa vuorossaan hoitaja vastaa omasta leiviskästään (ja välillä siitä epäpätevän ja laiskan sijaisenkin), mutta jossain vaiheessa vuoro vaihtuu. Vaikka oppilaan lukujärjestys päättyy klo 11 tai 12, ei se tarkoita, että opettajan päivä päättyy silloin. Minimiopetusvelvollisuus on suurempi kuin neljäsluokkalaisen tuntimäärä. Opena teen tällä hetkellä pääasiassa 8-16 toimistotyöaikaa. Ruuhka-aikoina ilta/yötyöt siihen päälle. Tunteja kertyy vuoden aikana ihan reilusti "plussalle". On totta, että lomien kertyminen heti työsuhteen alusta on ainutlaatuista muihin aloihin verrattaessa. Kuitenkin juuri nuoret opettajat ovat kaikkein alteimpia työuupumukselle ja muille aloille hakeutumiselle. Siinä menisi viiden vuoden yliopistokoulutus harakoille. Jos lomilla pystytään edistämään edes jossain määrin alalla pysymistä, niin hyvä.

      Poista
    2. Vuoro kyllä vaihtuu, mutta ei se vastuu vähene yhtään. Ehkä tässäkin olisi paikallaan pieni järjestelmällisyys, jolloin tuon klo 12-16 välisin ajan voisi käyttää vaikka niihin kokeiden korjaamiseen ym. toimistotyöhön. Se, että päätät tehdä töitä illalla tai yöllä on varmasti ihan sinun oma valinta. Työnantaja siihen tuskin velvoittaa ja maksaa siitä korvausta.
      Moni hoitaja joutuu pitämään lapsensa ihan yötämyöten hoidossa, joten siinä se vasta syyllisyys iskee, kun et jokapäivä edes hae lasta illaksi kotiin.
      Toki elämä on valintoja, minäkin olen omani tehnyt. Ehkä hoitoalallakin ei kuormituttaisi niin fyysisesti kuin psyykkisesti, jos meilläkin olisi kunnolliset lomat. Jos minulla olisi opettajan kuukausipalkka, voisin sen minäkin mieluusti jakaa 12 kk ja pitää pitkät lomat, mutta kukas hoitaa potilaat sillä aikaa.
      Nyt suljenkin suuni ja joko tyydyn kohtalooni tai harkitsen alanvaihtoa (kuten joku viisas tähän varmasti kommentoi). Mutta ehkä teillä opettajilla on kuitenkin ihan mukavat työolot moneen muuhun alaan verrattuna, ihan rehellisesti jos puhutaan.

      Poista
  34. Ettäs viitsittekin vielä kadehtia opettajien kesälomia! Sehän näkyy heillä myös palkassa, että työvuosi on lyhyempi kuin eräillä muilla aloilla. Jos noin kateeksi käy, niin tässä maassa on jokaisella mahdollisuus pyrkiä opiskelemaan miksi haluaa - vaikkapa opettajaksi. Tervemenoa!

    VastaaPoista
  35. Niinpä. Harvempi tietää, että opettaja ei saa palkkaa kesältä, vaikka tilille euroja ropsahtaakin. Opettajan palkka on yhdeksän kuukauden palkka jaettuna 12 kuukaudelle eli kesällä saatujen eurojen eteen on tehty töitä talvella.
    Kiitos bloginpitäjälle loistavasta kirjoituksesta! Niin tuttua...

    VastaaPoista
  36. Loistava kirjoitus! Olen myös bloggaava opettaja ja tekstisi oli melkein kuten omasta elämästä, vaikkei omia lapsia toistaiseksi ole. Toivottavasti jollekkin tekstisi voi olla silmienavaja, eteenkin siinä että luokanopettajana oleminen on suurimmaksi osaksi muuta kun opettamista. Tsemppiä syksyyn! :)

    VastaaPoista
  37. Loistava teksti! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun lukee näitä joitakin kommentteja täällä. Eikös se niin mene kaikista normaalien työpäivien haasteista ja kiireistä huolimatta, että opettajan työn suurin koetinkivi on aina oppilaiden vanhemmat, jotka tähänkin kommenttiosioon ovat varmasti panoksensa antaneet. (Ja ei, en tarkoita KAIKKIA vanhempia, mutta jos hermostuit, niin varmaankin juuri sinua.) Tsemppiä kaikille opeille alkaneeseen lukuvuoteen! :)

    VastaaPoista
  38. Tutun kuuloisia tilanteita... Laskeskelin muuten juuri taannoin, että kaksoispätevän, 15 vuotta töissä olleen opettajan tuntipalkka on jo melkein 20 euroa, kesä mukaan lukien hiukan enemmän. Eli kannattaa kyllä kadehtia korkeakoulututkinnon suorittaneen ammattilaisen tienestejä, eikös vain:D

    VastaaPoista
  39. Alalle sopimattoman, epäpätevän opettajan perus duunipäivä. Kannattais varmaan vaihtaa alaa, jos on noin vaikeeta. Mulla ei oo koskaan ollu tollasta päivää, mut taidanki olla helvetin hyvä opettaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai sitten se on lapsista välittävän opettajan duunipäivä. Työtähän voi tehdä monella tavalla.. pintapuolisesti tai sydämellä. Kumpi sitten kannattaa, tiedä häntä, mutta jos oikeasti pitää työtä tärkeänä ja välittää "asiakaskuntansa" hyvinvoinnista on se luultavasti rankempaa. Toisaalta siitä myös saa silloin itselleenkin, kun kokee pystyvänsä vastaamaan tarpeisiin. Ja se ei ole epäpätevyyttä. Tämä on tuttua myös muilta aloilta, esim. terveydenhuoltoalalta. Ongelmiahan ei ole, jos niitä ei ota puheeksi tai niihin ei tartu sellaisen tullessa esille. Eiköhän kaikki lapsien ja nuorten kanssa työskentelevät kohtaa samoja haasteita. Luokanopettajilla oman haasteensa tuo myös toki se, että niitä lapsosia on siinä aina enemmän kuin se yksi. Toki opettajillakin on tukena esimerkiksi oppilashuoltotyöryhmät, jotka tosin paikkakunnasta riippuen toimivat tai ei. Niiden avulla voi työssä tulevia haasteita ratkaista yhdessä ja jakaa vastuita.

      Poista
  40. Mahtava kirjoitus!

    Luulen, että opettajan työn vaikeus on osittain opettajasta itsestään kiinni (Huom. vain osittain, koska byrokratia määrää paljon) ja siitä, kuinka paljon vaivaa hän on valmis näkemään. Itse olen seurannut opettajan työtä läheltä ja nähnyt, kuinka monella tapaa sen voi tehdä.

    Kärjistetysti sanottuna osa opettajista vain avaa oppikirjan tunnin alussa ja opettaa aihetta samalla tavalla kuten aina ennenkin - olen mm. opiskellut koulussa 2000-luvulla 1970-luvulla tehdyistä piirtoheitinkalvoista, koska "eihän se asia ole mihinkään muuttunut". Kaikki opettajat eivät toki toimi näin. Onneksi! Tunnen useita opettajia, jotka osaavat hyödyntää koekemustaan ja aiempia materiaalejaan, mutta luoda myös uusia ulottuvuuksia opetukseensa. Mikään luokka tai tunti ei ole täysin samanlainen, joten työ vaatii paljon joustamista ja sopeutumiskykyä.

    Nauttikaa opettajat kesälomistanne, olette ne ansainneet!

    P.S. Todellisuudessa ansaitsisitte enemmänkin!

    VastaaPoista
  41. Pieni huomautus blogin pitäjälle opettajalta, joka työskentelee varhaiskasvatuksen puolella: päiväkodissa eivät työskentele tädit. Yleensä päiväkotien henkilökunta on koulutettua (osa opettajia, osa lähihoitajia jne.). Itse olen yliopistosta valmistunut opettaja ja täti olen siskoni ja veljeni lapsille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisestihän aina päiväkotien tätejä kutsuttu päiväkotien tädeiksi. Ei siitä kannata loukkaantua. Päiväkodin tädit ovat kivoja tyyppejä. :)

      Poista
    2. Sepä kertookin, kuinka paljon meidän työtämme arvostetaan. Mehän vain leikimme päivät pitkät. Toisen opettajan luulisi tietävän, mitä opettajan työ on.

      Poista
    3. Karrikointi, tyypittely ja kärjistäminen ovat vapaan kirjoittamisen tyylikeinoja, eivät loukkaukseksi tarkoitettuja: kutsunhan itseänikin, maisterisnaista (ja jonkun verran päällekin lukenutta) kansankynttiläksi entisaikojen ylioppilasopettajien tapaan ;)

      Poista
  42. Anteeksi, mutta tuossa päivärutiinissa on muutama asia, joihin voi itse omilla valinnoilla vaikuttaa. Esimerkiksi opettajalla ei ole pakko olla omia lapsia. Itse olen entinen luokanopettaja, nykyinen liikenneopettaja ja kun ei ole omien lapsien tuomaa rumbaa kotona, ehdin luokanopettajana ollessanikin esimerkiksi harrastaa itse liikuntaa, joka ainakin osalla lapsiperheellisistä kollegoista oli sula mahdottomuus. Nytkin, vaikka töitä on näin mp-suolaisen aikana arkisin 08.00-19.30, niin omille harrastuksille ja parisuhteelle löytyy aikaa.

    Elämä on valintoja ja lastenhankinta ei ole käsittääkseni pakollista. Niitä lapsia ei "vaan tule", tai jos näin on, niin toivon että ko. henkilö ei opeta 5. luokkalaisille biologiaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tsiisus. Eipä taida olla kovinkaan montaa työtä, jotka vaativat sen, että ei hanki lapsia. Opettajan työkään luonnollisesti ei ole sellainen.

      Edelleenkin, vaikka vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollista, suuri osa aikuisista tahtoo lapsia. Joko biologisia tai adoption tai muun järjestelyn kautta.

      Elämä on valintoja, kyllä vaan.

      Poista
  43. Nillittäjät, hankkikaa oma elämä... Hienoa työtä teette opet, häntä pystyyn!

    VastaaPoista
  44. Huokaan vain helpotuksesta, etten ole opettaja. Koulu näyttää olevan nykyään jokin terapia- ja välienselvittelylaitos ja vanhemmat määräävät opettajia...

    VastaaPoista
  45. Mites ne omat ja "koulun" lapset voivat ylipäätään ... ?

    Elämme väärin.

    Täysin turhat tehokkuus, kiire ja stressi on tungettu meille elämiemme jokaiseen mahdolliseen koloon. Niistä on päästävä eroon.

    Ne aiheuttavat vahinkoja, onnettomuuksia, sairastuttavat fyysisesti ja henkisesti sekä tappavat.

    Älä tue tai kannata tehokkuuskiimaisia ihmisiä yhteiskunnassamme missään muodossa, vaan ryhdy vastarintaan!


    Stressi on ihmisen ja yhteiskunnan pakonomaista kiirettä.

    Pitkään kestänyt stressi aiheuttaa ihmisille syöpiä, aivoinfarkteja, diabetesta, sydänkohtauksia, masennusta, uupumista, loppuunpalamista, romahtamista, muisti- ja keskittymisongelmia, dementiaa, alzheimeria, parkinsonia, persoonallisuuden häiriöitä, narsismia, skitsofreniaa (jos on esim. perinnöllinen alttius?), jne.

    Pysyvänä stressi muuttuu vakavaksi, koko yhteiskunnan häiriötilaksi, josta seuraa onnettomuuksia (auto-, juna-, meri-, lento-, ympäristö-, jne.), tapaturmia ja tapaturma-alttiutta (liikenne-, työ-, koti-, jne.), fyysistä ja henkistä vammautumista, monitahoista sairastamista ja ennenaikaista kuolemaa.

    Stressi luo vihaa ja synnyttää yhteiskuntiin monenlaista uhkaa, jännitettä, ristiriitaa, terroria ja sotia. Synnytetyillä ristiriidoilla valtaapitävät hallitsevat yhteiskuntaa.

    Tämä sopii riistosta hyötyville (raha, valta, maine, 'kunnia', pitkä elämä) valtaapitäville, sillä näin otetaan ihmisestä (nyt jo nuoresta) ensin kaikki irti, saadaan hänet nopeasti hautaan ja otetaan vain uudet hyväksikäytettävät tilalle.


    “Pahetessaan stressi turruttaa elimistön. Aistit yliherkistyvät, verenpaine nousee, flunssat ja tulehdukset iskevät, sydämeen tulee rytmihäiriöitä, niska- tai selkävaivat kroonistuvat, nukkuminen vaikeutuu, syntyy pelko- ja paniikkitiloja. Lopulta elimistö ja mieli luhistuvat. Henkinen ja fyysinen uupumus voi johtaa masennukseen, masennus taas itsetuhoiseen käytökseen. Monen sydänkohtauksen ja syövän taustalta löytyy katkeamaton stressi.”

    Lähde: lääkäri Helena Mäkelä, Lääkäriasema Kolibri ja työterveyspsykologi Sirkku Kivistö, Työterveyslaitos

    VastaaPoista
  46. Olen harkinnut pari vuotta palaamista takaisin tähän erittäin tärkeään ammattiin. Tätä lukiessa alkaa mieleen palata kuvia koulumaailman realiteeteista. Pahoin pelkään, etten taida kyetä näihin hommiin enää ikinä :-(

    Voimia, iloa ja luovutta sinulle ja kaikille urheille opettajille!

    VastaaPoista
  47. Vaikka en ole vielä molemmilla jaloillani työelämässä, vain toisella, huomaan sijaisuuspäivien (pidemmissä sijaisuuksissa) toisinaan olleen aivan samanlaisia. Tekstin lukeminen nauratti, koska voin samastua siihen. Tiedän, että jossain vaiheessa tuollaiset työpäivät eivät välttämättä naurata, mutta tekstisi oli ihan huippu! Kiitos siitä! On hyvä tietää, että on muitakin, jotka tietävät millaista on opettajan elämä.

    VastaaPoista
  48. Palasin tänä vuonna töihin hoitovapaalta, ihanat 2 ja puoli vuotta. Tiesin mihin palaan, joten pelkäsin sen olevan juuri tätä mitä kirjoitit. Ja niinhän se onkin, paitsi, että byrokratia ja kaikenmaailman web ym lomakkeet ovat tänä aikana lisääntyneet. Mutta minulla on onneksi aivan ihana luokka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuvuoden alku on taas tuottanut mielenkiintoista keskustelua, kiitos siitä! Montaa työtä itsekin tehneenä uskallan tuumata, että p:t puolensa on joka hommassa eikä ruoho ole aina vihreämpää toispuolen aitaa - erimakuista paremminkin, ja vaihtelukin saattaa toisinaan todellakin virkistää :)

      Itse rakastan työtäni, ja arkeani siinä ja sen keskellä.

      Iloa, ymmärystä toisiamme kohtaan ja arvostusta kaikkia töitä kohtaan jokaiselle!

      Poista
  49. Opettajat tekevät tärkeätä ja arvokasta työtä! Lasten ja koululaisten kanssa tekevät tosin työtä monet muutkin ammattilaiset ilman pitkää kesälomaa... Kyllä se loma on opettajien etuoikeus eikä heidän työnsä suhteessa esim. koulunkäyntiavustajiin, iltapäivätoiminnanohjaajiin, koulupsykologeihin, kuraattoreihin ym. ole kyllä sen erityisemmin rankempaa. Se loma nyt vain on kansankynttilöille aikanaan ajettu etuoikeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatkos, että opettajien pitäisi istua tyhjänpanttina koululla kesänkin aikana, kun lapsilla on loma? Vai olisiko lasten kesäloma lopetettava? Opettajilla ei siis varsinaisesti ole samanlaista, eri kohtiin vuotta ehkä omien toiveittenkin mukaisesti jettavaa vuosilomaa kuin muilla aloilla, vaan koulujen kesäkeskeytyksen aikainen vapaa. Palkkaa maksetaan siltäkin ajalta (paitsi esim. äitiysloman tai hoitovapaan sijaisille), koska opettajan palkka on laskettu niin, että se ansaitaan opetuksellisena aikana mutta maksetaan 12 kuukaudessa. Joskus aikoinaan oli niinkin, että esim. kansakoulunopettajan palkka oli suhteessa moneen muuhun alaan nykyistä korkeampi, mutta kesältä ei maksettu mitään.

      Ja sen voin kyllä sanoa, 15 vuotta opettajan työtä tehneenä, että jos tämän työn aikoo tehdä hyvin, on se välillä aikamoista kiirettä ja säpinää, mutta myös antoisaa ja tärkeää. Blogin kirjoittaja kuvaa arkea oikein hyvin, vaikka onneksi arki ei aina olekaan yhtä hektistä. Itse asiassa tuosta kirjoituksesta puuttuu monia juttuja, jotka siihen voisi lisätä, kuten kaikenlaisten vastuutehtävien ja koulun yhteisten projektien hoitamiseen kuluva aika.

      Olen muuten aikoinaan työskennellyt myös koulunkäyntiavustajana ja vaikka sekin on hektistä ja koulupäivän ajaksi kiinni sitovaa hommaa (sekä surkean huonosti palkattua), ei se työllistävyydeltään ja stressaavuudeltaan yllä lähellekään opettajan työtä. Mutta, kuten sanoin, näin tietysti ainakin silloin, jos ope aikoo tehdä työnsä kunnolla...

      Mitä sitten tulee kuraattoreihin ja psykologeihin, niin kyllä heidän työnsä ilman muuta tärkeää on, mutta siitä rankkuudesta en nyt menisi suuria vannomaan. Toki vastaan voi tulla vaikeita juttuja, mutta työn tekemisen tahti on kyllä aivan toista kuin opettajan työssä. Tai näin olen urani aikana ollut huomaavinani. Tässäkin on varmasti vaihtelua sen mukaan, kúka sitä työtä tekee!

      Poista
  50. Ihana ♥. Aloitin äitiyslomas (taas) tänään, nyt on taas helppo hymyillä vähän aikaa :)

    VastaaPoista
  51. Tutulta kuulostaa! :) Jännä, miten paljon negatiivisiakin kommentteja tulee. Ihan niinku ei uskottaisi, että tuotahan se on!

    VastaaPoista
  52. Naapureissa asuu viisi(5) kpl opettajia. KUKAAN koskaan ei ole väsynyt koulupäivän jälkeen. Älkää valittako turhasta, se on ammatinvalinta kysymys. Kukaan ei teitä pakota olemaan kansankynttilöinä, Atrialla tai HK:lla on kyllä kielenkääntäjän paikkoja avoinna.Teille me, veronmaksajat, maksamme palkkanne. Joten me olemme teidän esimiehiä ja työnantajia.
    Kellään muulla ei ole niin vapaata ja helppoa hommaa kuin opettajilla. Älkää valittako turhasta. Pitkät kesälomat ja joulu-, hiihto- sekä syyslomat. Opetus-suunnitelman tekokin on, että vaihdetaan vuosiluku vastaamaan kuluvaa vuotta. HALOO, herätkää todellisuuteen. Terveisin Yrittäjänä 24 vuotta, lomapäiviä vuodessa noin keskimäärin 2,5 vuorokautta. Työntekijöitä 8 kpl.Keskimääräinen työaika vuorokaudessa 12h. Mutta en valita, vaan työlläni maksan teidänkin palkkanne. TM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin ammattisi on täysin ammatinvalintakysymys.

      Oletko koskaan muuten miettinyt, että mitä voisit yrityksesi toiminnassa parantaa, jos et 8 työntekijän kanssa pysty tuon enempää lomia pitämään?

      Nimim: Toinen yrittäjä

      Poista
    2. En kyllä ymmärrä miksi ne väsyneet naapurisi tulisivat muutenkaa sanomaan mitään väsymyksestä sinulle... Jos kerta opettajan homma kuulostaa niin helpolta niin miksi et ottaisi ja opiskelisi alalle niin työsi luultavasti helpottaisi huomattavasti ja saisit nauttia "yrittäjien alaisuudessa" toimimisesta ja saada "heidän maksamaansa" huippupalkkaa. Ja jos et kerta halua valittaa niin miksi sitten tuo kirjoitus? Joten arvostaisin jos tutustuisit faktoihin ennen kuin alat arvostelemaan. Ja mielestäni alkuperäinen kirjoittaja ei valittanut mitään vaan hän yksinkertaisesti halusi jakaa muille vaiheikkaan päivänsä josta jokeinen voi tehdä omat päätelmänsä. Ja Kansankynttilälle kiitokset hyvästä tekstistä :) tiedän mitä on kohta edessä ja olen valmis ;)

      Poista
  53. Jäin luokanopettajan työstä eläkkeelle 60 vuotiaana, kuulun niihin onnekkaisiin, joilla oli mahdollisuus tehdä ammatillisen eläkeiän valinta joskus jo kauan sitten. Tein työtäni 37 vuotta ja lähes 30 vuotta juuri alkuopetuksessa.
    Voi, miten tutulta tuo sinun blogisi tuntuikaan. Tykkäsin työstäni, rakastin lapsia niitä kymmeniä omien kahden lisäksi, pidin työkavereista ja tulin erinomaisesti juttuun lasten huoltajien kanssa. Mutta kaikesta ylöskirjaamisesta ja raportoinnista en tykännyt ja se vaan lisääntyi ja lisääntyi niin, että minusta tuntui, että koulua pidetään raporttien takia ja Wilmojen ja Helmien...
    Jäätyäni virkeänä, terveenä ja kohtalaisen nuorekkaanakin eläkkeelle, en rekrytoitunut sijaiseksi, haluan jo elää normaalitahtista elämää ja juoda sen aamukahvini kaikessa rauhassa, kunhan ensin olen herännyt ja venytellyt.
    Voimia sinulle, muista pitää huoli myös omasta liekistäsi.

    VastaaPoista
  54. Tuntuu erikoiselta, että riitojen selvittely tai liiman loppuminen aiheuttaa stressiä noin kovasti...voisin kuvitella, että tietyillä alueilla opettajat kohtaavat rankempiakin asioita kuten lastensuojeluun liittyviä juttuja. Se, että joutuu lasten hoidosta hakemisen jälkeen miettimään, miten seuraavasta päivästä selviää, on ihan normaalia työelämää. Aika harvassa työssä ei koskaan työ pyöri mielessä iltaisin saati että aika monessa työssä läppäri kaivetaan esiin, kun lapset ovat nukahtaneet. Ei tuo päivä kuulosta kyllä suoraan sanottuna kovin tiukaltakaan. Monissa muissakaan ammateissa ei kahvilla istuskella. On rankempiakin asioita, mitkä mielessä pyörivät iltaisin kuin liiman loppuminen. T. IT-alalla työskentelevä, joka joutuu mm. irtisanomaan ihmisiä, joilla on tulossa kolmas tai neljäs lapsi.

    VastaaPoista