Syyslukukauden harmaannuttava vaikutus ei koske ainoastaan ulkoilmaa, luontoa ja säätä. Kansankynttilä huomasi männä viikkoina, ettei ole muistanut/ehtinyt/ihan vain saanut aikaiseksi tilata parturia sitten elokuun alun.
Mitäs tuosta, ei juurikasvu ja pitkäksi (lue: epäsiistiksi) venähtänyt kuontalo opettamasta estä, varsinkaan kun peiliin ei ehdi päivänvalon aikaan vilkuilla. Mukulat kyllä pitävät huolen siitä, että ope hoksaa milloin on aika "teherä jottain".
Käsityötunti, ompelua opetellen:
- Ope, väsyttääkö sua?, kysyy oppilas oikeassa kainalossa.
- No ei erityisemmin... (mieli tekisi ulvoa KYLLÄ! VOI KYLLÄ!)
- Ai, musta sä kyllä näytät väsyneeltä, palauttaa lapsi, saaden välitöntä tukea luokkakaveriltaan:
- Niin mustakin! Ihan niinku ope ois vanhentunut!
- Noh noh, ei kai nyt sentään. Opehan on vasta 16 täyttänyt.
- No et kyllä oo oikeesti! parahtaa jo luokan hiljaisinkin lapsi.
- Ooooolen, jo kahdeksattatoista vuotta...
Seuraa muutaman sekunnin hiljaisuus.
- Se narraa.
- Niin narraakin!
- Nii-in, kattokaa nyt: sillähän on jo harmaata tukassakin. Eikä kuustoistavuotiailla ole harmaata tukkaa!
Työpaikkaa lähinnä sijaitseva kampaamo sai puhelun uudelta asiakkaaltaan noin 7 minuuttia sen jälkeen kun oppilaat pääsivät koulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti