Talveen liittyvät opetussuunnitelman toteuttamista vaikeuttavat ja estävät haasteet sotkivat kansankynttilän ja hänen katraansa liikuntatuntiarjen muutamiksi viikoiksi. Jo pelkästään luistimien, suksien ja ylipäätään sopivien liikuntavarusteiden löytäminen ja mukaan ottaminen ovat opettajalle luokkineen haaste. Puhumattakaan sellaisista ilmiöitä kuin lumipyry, pakkanen, kiire, henkilökohtaiset mieltymykset, ja pakko sanoa: asenteet.
Tällä kertaa kansankynttilä tyytyy kuvaamaan suoraan käytäväkeskustelua:
- Mulla ei kyllä oo sit huomenna luistimia.
- Ai miks?
- No kun mä en tykkää luistella.
- Musta se on ihan kivaa. Mikset sä tykkää?
- No kun ei mun äitikään tykännyt. Eikä iskä, paitsi sillon kun sai pelata kiekkoo.
- ...niin joo, en mäkään tykkää. Kun ei saa pelata sitä kiekkoo.
- Nii. Meiän porukat sano et mun ei tartte, jos mä en haluu. Suomi on kato vapaa maa.
Seuraavana päivänä lapsi tuo kouluu lapun: "Minun luvallani minun lapseni on vapautettu liikunnasta tänään. Allekirjoitus, vanhempi."
Virkamiehen tehtävää hoitava kollega jää pohtimaan, palvellako yksilöä ja perhettään noudattamalla "tilausta" vai lainatako lapselle luistimiaan ja siten noudattaa virkavelvollisuuksiaan, perusopetuslakia, opetussuunnitelmaa ja muita sen sellaisia..?
Ja kansankynttilä jää pohtimaan miksi itse aikoinaan vihasi koululiikuntaa kolmannelta lukioon, asennetta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti