Taas on se aika vuodesta kun lähipiiri alkaaa vinoilla (oikeastaan pitäisi käyttää ilmiötä rehellisemmin kuvaavaa toista v-alkuista sanaa) kansankynttilälle ja kollegoilleen. Poikkeuksen sääntöön muodostavat tietenkin muut opettajat ja erityisesti heidän läheisensä, jotka alkavat tähän aikaan vuodesta harkita vakavasti pakkoitoimia opettajakuntaa edustavien läheistensä henkisen tasapainon säilyttämiseksi.
Huhtikuun nurmipälvistä se useimmiten alkaa ja ihan viimeistään työn juhlasta. Kun vappukuplat eivät enää kivistä päätä, herää toinen pääsärky: kevät, juhlat ja arviointi. Samalla kun muu maailma laskee kalenteristaan kuinka hitosti niitä lomia niillä opettajanretaleilla onkaan, istuvat kansaa sivistävät tahot sulkeutuneina kouluihinsa tietoteknisen välineistön edessä ja paukuttavat satoja, jopa tuhansia sanallisia ja numeerisia arvioita järjestelmäään.
Ja kyllä kyllä: sehän nyt on ihan leppoissa. Muuta kuin naputtelee pärstäkertoimen mukaan parit fraasit ja heittelee numerot laatikoihinsa. Ja onneksi se bingokonekin on keksitty. Eikä kukaan huomaa jos sanallisen arvioinnin portfolion on kopsattu kaikille samat tehtävät, ja valokuvissa ei ole koskaan arvioitavaa lasta. Ja vaikka Matti ei vielä viidennelläkään lue sujuvasti ei varmaan haittaa, että siellä lukee olet "taitava ja analyyttinen lukija". Se nyt montaa tuntia vie, tekee tässä muutkin päätetyötä.
Ja siinä sivussa sitten opettavat 4-7 tuntia päivässä kevätauringon hullaannuttamia esiteinejä, suunnittelevat, harjoituttavat ja koordinoivat 600 hengen juhlia, rakentavat lavasteita, siivoavat ja tarvittaessa myös muuttavat työtilansa, suunnittelevat seuraavan vuoden töitä, istuvat moniammatillisissa verkostopalavereissa pohtimassa sopivaa tukea sitä tarvitseville, vastailevat kymmeniin päivittäisiin sähköisiin viestihin ja kirjaavat lukemattomia lausuntoja ja lomakkeita. Ja huomaavat tuntia ennen todistusetn jakoa, että tietohallinnon TVT-velhon tiuhan seulan läpi on lipsahtanut pieni, ihan pieni juttu. Yhdessäkään tulostetussa todistuksessa ei näy "siirretään seuraavalle vuosiluokalle" merkintää. Mutta se nyt on vaan yksi täppä siinä lomakkeessa. Voihan ne todistukset postittaakin.
Ja työn juhlaan se päättyy. Siihen hetkeen kun Pellervo-Piritta saa lukuvuositodistuksensa, sen josta ei tehdä kantelua virheellisen arvioinnin vuoksi. Hetkeen, jolloin hänet siirretään seuraavalle vuosiluokalle. Jolloin voidaan todeta että HÄN ON OPPINUT jotain. Vaikka sen saman kyllä voisi kuulemma lukea netistäkin.
Summa summarum: ontuvaan itseironiaansa tukehtumaisillaan oleva kansankynttilä päättää yrittää unohtaa tehneensä pelkästään huhti-toukokuussa palkkanauhan osoittamaan tuntimäärään verrattuna kaksinkertaisen määrän työtä (tehtäviä jotka kuuluvat virkavelvollisuuksiin), ja lähtee ihan hyvällä omatunnolla kesäkeskeytykselleen odottamaan heinäkuussa alkavaa lomaa.
Ai mikä keskeytys? Tähän sanoisi Pellervo-Piritta: "KWG" ;)
Tämäkin teksti pitää aika lailla paikkansa! :) Tsemppiä uuteen rupeamaan, arvon kollega!
VastaaPoista