Karvainen isä ja tuntosarvet

Isänpäivän alla Kansankynttilänkin työpaikalla valmistauduttiin juhlistamaan isiä. Luokassa vallitsi suloinen kuhina kun lapsukaiset väsäsivät hartaudella ja silmät loistaen salaisuuksiaan isille, vaareille, enoille ja muille tärkeille miehille. Kansankynttilä pääsi jälleen nauttimaan työnsä luontoiseduista seuraamalla lasten autenttisia ja ainutkertaisia keskusteluita.

- Siis meiän iskä tulee tooooosi iloseks tästä. Se ei kyl usko et mä oon tehnyt tän ihan ite!

-Nii, ei meiänkään iskä.

- No hei, eihän se ees nää tätä.

- Hä?

- No en kai mä nyt anna mun iskän lahjaa sun iskälle?

- No et todellakaan, kai mä nyt tarkotin tätä mun omaa...

Hieman myöhemmin toinen oppilaspari tutki tekemiään kortteja reipasta vertaistukea ja -palautetta viljellen.

- Miks sun kortissa on peikko?

- Ei se oo peikko, se on iskä.

- Siinä tapauksessa sun isäs näyttää ihan peikolta, jolla on tuntosarvet.

- Kuule, ehkä sun kannattas kääntää se kortti ympäri. Noi piippurassi mitä sä nyt vissiin luulet tuntosarviks on   kyllä jalat.

- Aaaa, okei...mut miks sä teit siitä isästäs noin karvasen?

- No kun se harrastaa nyt sitä syöpää.

- ...???

- Nii, ku se kasvattaa viikset ja parran, kun se ei tykkää syövästä. Oppilas madaltaa ääntään ja jatkaa:  - Se on kuule pee aa äs - mä  en voi sanoa  sitä sanaa nyt, mut tiiät mitä mä tarkotan - tauti. Siihen voi kuolla.

- Ok, nyt mä tajuun. Hieno kortti. Mut sitä mä en vieläkään tajuu miten karvat on harrastamista.

- Ei meidän äitikään tajua. Se sano iskälle, et tulee tosi kylmä marraskuu. Sen kuulemma tietää siitä et iskä ei   aja partaa.

- Ai et muka teidän iskän naamasta voi ennustaa säätä?

- Niin se sano, mut en mäkään kyl oo ihan vakuuttunu.


Iloista isänpäivää ja mukavaa Movemberia!