Silmissä kiiltää VESO

Jep, jep. Käytäntö on parasta teoriaa, vai miten se taas olikaan. Kesäaivot olivat mukavasti unohtaneet
kaikki velvollisuudet ja rutiinit, jotakuinkin lukuunottamatta omien lasten ruokkimista.

Kun  kulkee monta viikkoa kuontaloaan kampaamatta, ja unohtaa sanat "meikki" ja "korkokengät" (tai ylipäätään kengät), voi olla varma ettei työhön paluu ole välttämättä ihan sieltä helpoimmasta päästä. Puhumattakaan herätyskellon käytöstä, autolla ajosta tai omien lasten ja miehen joka aamuisesta liikekannallepanosta...

Tällä kertaa vietin lukuvuoden ensimmäistä työpäivää uuden työpaikan keltanokkana. Mielenkiintoista, etten sanoisi. Liekehtivä observoija jätti tällä kertaa tarkat muistiinpanot tekemättä, mutta allekirjoittaa edelleen seuraavaan, jo vuosia sitten tekemänsä päätelmän:

Työmaan iloinen jälleennäkeminen kesän jälkeen on aina tunnelmaltaan sähköinen.
Toiset pomppivat innokkaina ja tarmoa täynnä, kuin aropuput toistensa kaulaan. Samaan aikaan toiset ovat kuin sähköpaimenen avulla teuraalle ajetut naudat. Useimmilla myös kiiltää silmissä. Kiiltoa on pääasiassa neljää lajia.

Kiiltotyyppi a) "Haluan-rakastaa-kaikkia-maailman-lapsia-ja-aikuisia- ja-jakaa-kaikki-upeat-ideani-ja-kesän-aikana-hankkimani-koulutusmteriaalit,-tiedot-ja-taidot-kanssanne-HETI"

Kiiltotyyppi b) "Katos vaan, näyttää sitten hankkineen uudet kengät, ihan Louboutinit. Just, just...miehensä rahoilla. Ja mitenköhän se noitten kahden suhde oikein voi. Voi tsiisus kun tuokin on lihonut, siinä taas rillievät maistunut.Pakko päästä juttelemaan..."

Kiiltotyyppi c) "Voi hemmetti, syyslomaankin on vielä kaks kuukautta. Multa pääsee parku."

Kiiltotyyppi d) "Voi helvetti. Ja kesäkuuun toiseen päivään asti pitäis jatkaa. Mun on saatava paukku."


Tätä ilmiötä kutsutaan lyhyesti VESO -päiväksi. Jokainen sen kerran kokenut tietää mitä tarkoitan.