Ope oli tänään liekeissä. Leimahduksen sai tällä kertaa aikaan luokan lattiaan teipattu lukusuora. Kyllä - lukusuora. Luvuilla leikkiminen on paaaaaaljon hauskempaa kuin matematiikka ;) . Tosin liekit sitten sammutettiin oksennussuihkulla.
Kahdenkymmenen 6-7 -vuotiaan omatoimisuusaste ruokalan itsepalvelujonossa ei ole vielä seitsemäntenä koulupäivänä terävöitynyt parhaimmilleen. Omatoimisuutta kuvaavan paraabelin lukuvuosihuippu ajoittunee jonnekin marras- ja maaliskuun välillle.
Liekehtivän observoijan havaintojen mukaan ääripäät täydentävät toisiaan myös ateriointiin liittyvässä funktionaalisessa kontekstissa: siinä missä toinen jähmettyy patsaaksi heti tarjottimen saatuaan, juoksee toinen täpötäysi tarjotin iloisesti keikkuen pitkin iiihanan piiitkiä käytäviä - räiskis ja läiskis:
- Ei mitään hätää, ope auttaa. Se on ihan vaan maitoa. Nyt haetaan rätti. Ei hätää, jos itkettää niin anna tulla, se helpottaa. Tulepas hetkeksi sykkyyn...
Ilmiön tiheys on viikottainen. Onko kyse siitä ettei oppilas opi, vai ettei ope opi?
Toisinaan jopa ope oppii. Oltuaan viikon kaksi ensimmäistä päivää ehtimättä syödä omaa ateriaansa ope älyää viimein lähteä luokkineen syömään 10 minuuttia aiemmin. X -factorin kerrannaisvaikutus on kuitenkin arvaamaton ja raju. Kun jokainen ihmistaimi on viimein saanut aterian eteensä ja istuu maitoineen turvallisesti paikoillaan, pääsee myös ope nauttimaan ruokatilanteenvalvontavelvollisuusateriansa. Haarukka on jo melkein on suussa, kun kuuluu kohahdus, kiljaisu ja hiljaisuus. Pahoinvoivan oppilaan huonosti pureskeltu lounas loiskahtaa pöydän ylitse kaarena, joka matemaattisesti tarkasteltuna voisi olla kaunis ja säännöllinen. Matematiikasta puuttuu haju.
- Ei mitään hätää, ope auttaa. Haetaan rätti. Ei hätää, jos itkettää niin anna tulla, se helpottaa. Tulepas hetkeksi sykkyyn.
Perjantaina opekin tietää, että jos viidestä lounaasta otetaan pois kaksi, jää jäljelle kolme ateriaa
(mutta palkasta veloitetaan 5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti