tiistai 22. tammikuuta 2013

Raivoamista ja strategiapeliä


TAMMIKUISENA TIISTAIAAMUNA
Kansankynttilän luokassa virisi keskustelu siitä, miksi kouluun on tyhmää tulla tai miksi ei. Nopealla näppituntumaotannalla noin 90% tokaluokkalaisista näytti perustavan ”koulussa on tyhmää” –mielipiteensä seuraaviin pääperusteisiin:

a)      pakko herätä aikaisin

b)      pakko totella

Pakko todeta rehellisyyden nimissä, että myös opettaja on valmis allekirjoittamaan kohdan a. Sen sijaan tuo b jäi kiehtomaan. 

Työstään ja sen kehittämisestä innostuneena kansankynttilä tarttui hetkeen ja alkoi ohjata keskustelua kohti syvempää analyysia.

Tässä ne tiiveimmät pähkinät purtavaksi:

-        No, se on koulussa niinku tyhmää, tai silleen, ku täällä pitää aina tehdä silleen ku sanotaan.

-        Eikä sitten muualla tarvitse? kysyy ope (aidosti) hämmästellen.

-        No joo, mut ei silleen ku täällä...

-        Nii, ei tarttekaan, keskeyttää innokas luokkakaveri:
-    Mäkin aina vaan raivoon äitille niin sit se sanoo kummiskin et ihan sama, tee niinku haluat.

-        Joo, ja mä kans aina sanon et mä en vaan halua ku mua väsyttää tai sattuu johonki, niin sit mä pääsen huilaamaan sohvalle ja kattoon leffoja tai piirrettyjä. Ja jos mä sanon et kurkku on kipee saan yleensä sit juua kaakaoo siinä samalla.

-        Niin mäkin! Paitsi et mä joudun tekeen sen kaakaon ite, ku meiän porukat sanoo et mä oon jo tarpeeks iso tekeen ite.
-    Oikeesti??!! Mut entäs jos sä vaikka poltat ittes? Sehän on vaarallista.
-    No siks mulla on isä ja äiti, et ne tekee mulle kaakaon ja leivät. Ettei tuu haavoja tai mitään.     

-          Mun äiti ei kyllä anna periks, se aina vaan pakottaa tekemään kaikkee ihan tyhmää.


Ope ei (tietenkään) malta olla kysymättä mitä se kaikkee tyhmää tarkoittaa? Vastauksenkin saa samantien:

-         No niinku siivooon huonetta,  laittaan vaatteet lattioilta, ja tekeen läksyjä. Se ei ees usko mua yhtään kun sanon et kenenkään muun ei tartte...

-         Kyl mun tarttee, mut mä raivoon niin kauan en se antaa periks, ni sit ei tartte niin paljon ku ois aluks pitäny. Kandee kokeilla!
MYÖHEMMIN SAMANA PÄIVÄNÄ


Kupissa on toinen musta annos kahvia, kun kansankynttilä illan kähmässä pohtii paitsi koulun, myös kansakunnan tulevaisuutta.

Tulevilla työntekijöillämme on mitä ilmeisimmin varsin vahvat neuvottelutottumukset ja erinomainen strategioiden hallinta haluttuun "neuvottelu"tulokseen pääsemiseksi. Työpaikoista on parasta tehdä tilavia ja ilmavia, jotta myös työntekijöiden egot mahtuvat sisälle. 
Jättekiva ja onnittelut tulevaisuuden työnantajille. Unohtamatta vuosien 2016-2023 teinien vanhempia.

torstai 10. tammikuuta 2013

Arvontakeskustelu

Tammikuinen ilomme, arviointikeskustelut ovat täällä taas. Syyslukukauden satoa niitetään ja kiitetään urakalla, puolituntia ja perhe kerrallaan. Koulutyön arjessa on väistämättäkin pieni lisäsäväys, kun Turotertut ja Kirsikkapetterit alkavat hiljalleen ymmärtää kohtaavansa lähipäivinä SEKÄ huoltajansa ETTÄ opettajansa SAMAAN aikaan SAMASSA paikassa.

Ahdistuksen ja jännityksen lievittämiseksi on tietenkin syytä käydä tulevaa etukäteen läpi. Kerrata mistä asioista keskustellaan, ja miksi. Palata itsearviointiin ja punnita harkiten omaa koulunkäyntiä, tietojaan, taitojaan ja tapojaan. Niin tehtiin myös kansankynttilän luokassa.

Kun kolmas ja viimeinen kuluneella viikolla pidetty arviointiin ja arviointikeskusteluun liittyvä tunti itsearviointeineen on pidetty, palaa kaksi oppilasta käytävästä takaisin luokkaan:

- Ope?
- No mitäs nyt?
- No, kun sitä me vaan ois vielä kysytty, et mitä siellä arvontakeskustelussa voi voittaa?

Tarttiskohan open arvioida itsekriittisesti taitojaan...