sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lääkitys kohdillaan

Kansankynttilän liekki on lepattanut jo jonkun aikaa. Uusi ihana työpaikka on edelleen innostava ja rakas, mutta kuluneen lukuvuoden vastoinkäymiset ovat verottaneet paloaikaa siinä määrin ettei happea ole aina riittänyt kirjalliseen loimuamiseen.

Jostain, edelleen tuntemattomasta syystä hyvin kurissa pysynyt migreenivihulainen palasi kansankynttilän arkeen voimalla ja rytinällä melko pian lukuvuoden alettua. Niin sitten on kansankynttiläkin joutunut alistumaan luonnottomalle luonnonvoimalle ja turvautumaan medikaaliseen huolintaan. Siihen samaan kun lykätään elämän ensimmäinen, syksyn mittainen äänen käheys ja lopulta menetys, niin kummakos tuo jos ei juttu luista.

Nyt, kevään puolella lähes pariviikkoiseksi venähtänyt eläimellinen särky vei sormen suuhun jopa paikallisen sairashoivaamon päänsisustohtoreilta. Kansankynttilä olikin maaliskuun aikana sairaslomalla enemmän kuin yhteensä koko tähän astisella työurallaan. Nyt sitten käytetään jokapäiväisesti muutakin tablettia kuin iipattia, ja suihkutellaan Dymistaa nokkaan.

Lääkitys alkanee olla kohdallaan, kun taas kädet syyhyävät askartelemaan, pää pursuaa pedagogisia innovaatioita ja ääntäkin taas riittää. Siitäkin huolimatta, että kirkas kevätaurinko pakottaa sulkemaan verhot, ja lopullinen ero vanhojen rakkauksien tumman suklaan ja punaviinin kanssa on nyt totisinta totta.

Mikäs tässä, kunhan vaan pää kestää ;)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Keltaisen lumen salaisuus

Kansankynttilä rakastaa tutkivaa oppimista ja ihmettelyä. Niinpä kansankynttilän luokassa kaivettiin esille petrimaljat, pipetit, suurennuslasit ja mikroskoopit. Luistelutunnilla onnistuttiin jättämään osa lumesta syömättä, ja haettiin sitä purkissa sisälle. Eikun tutkimaan.

Kiteet, hiutaleet, kulmat ja särmät saivat kokonaisen luokan eppulaisia haltioitumaan luonnon ihmeiden äärelle. Jätimme lopun lumen purkkiin kannen alle sulamaan, ja jatkoimme tutkimista seuraavana päivänä:

- Mitä tälle on tapahtunut? Tää on ihan likasta!
- Niinkö?
- Hei, niin on tääkin!
- ...ja tää..?

- Millä tavalla se (vesi) on likaista?
- Täällä on jotain karvoja...ja ötököitä.
- YÄK!
- Täälläkin on...

- Miten se lika on sinne päässyt?
- ????
- Laitoittekos ne kannet kunnolla kiinni eilen?
- Joo-o, ja sähän ope vielä tarkistitkin ne.
- Niiin, miten ihmeessä siellä purkissa voi sitten tuollaisia olla?

Kansankynttilä varautuu jo ottamaan pikakelauksella esille oksennuspussia, kun lumensyönnissä kunnostautunut oppilasmurunen vastaa:

- Siis noi kaikki on ollut siellä lumessa... ja toinen oppilas jatkaa:
- Onneks ei otettu sitä keltasta, aattele mitä sieltä ois voinu löytyä.

Ei muuten tarvinnut enää huomautella lumen syönnistä.