torstai 28. marraskuuta 2013

Olli on mäntti

Tämä aika vuodesta on koulumaailman jännittävimpiä. Pimenevät aamut ja Joulupukin apureiden liikekannallepano aiheuttavat vuodesta toiseen pientä sutinaa pikkuihmisissä. Ja jos on ihan rehellinen, niin kyllä tässä isommatkin alkavat jo käydä joulukierroksilla.

Kierros kellon ympäri menee muuten Kansankynttilän havaintojen mukaan yllättävän nopeasti. Ainakin silloin, kun peruspäivän päätteeksi roudaa hieman huonekaluja, rakentaa pikku näyttelyä, kirjoittaa läjän sähköposteja, lukee pari raporttia, väsää siinä sivussa muutaman joulukoristeen, päivittää parit appit ja yrittää päätellä mihin mustaan aukkoon koulun mehukannut ovat tällä kertaa mahtaneet kadota.

Sitten vielä viuhdotaan tukka tötteröllä pitkin ja poikin, jotta iltapimeällä voidaan koota reilu kaksikymmentä noin kymppivuotiasta perheineen muutamaksi tunniksi takaisin kouluun. Jännitys ja odotus huipentuu stagella ja kuitataan lopullisesti kevyellä sokerihumalalla. Mutta se lasten aito ilo! Ilmeet, eleet, katseet ja puheet juuri tällaisena päivänä - taas tietää Kansankynttiläkin, miksi niin työstään tykkää!

Vietettyään tämän ikimuistoisen, tekijöidensä näköisen pikkujouluillan oppilasmurusten ja heidän perheidensä kera, keräsi Kansankynttiläkin perikuntansa pimenevästä koulusta ja kaasutteli kotia kohti. Takapenkin väellä oli asiaa:

- Äiti, meidän luokan Olli on mäntti?
- Miten niin?
- No kun se valittiin.
- Mitä..?
- No kun se valittiin meidän luokassa.
- Tietääks teidän ope siitä?
- No tietty, sehän sen valinnan teki!
- ???? Siis ope valitsi Ollin teidän luokan mäntiksi?
- No EI, kun MÄNKIKSI. Mä olen murjaanien kuningas ja...

Jep, taitaa olla aika pienentää kierroksia ja huilata.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Korkkarisprintti ja spagaatiasana



Tiedättehän sen tunteen, kun lukuisten enemmän tai vähemmän huonosti nukuttujen öiden jälkeen saa nukkua hyvin? Ja sen, kun sitten herää ja venyttelee raajojaan makea, hymyä muistuttava virne huulillaan ja kääntää kylkeä? Puhumattakaan siitä ohikiitävästä, kertakaikkisen säväyttävästä sekunnista kun silmäluomien välistä piirtyy verkkokalvolle kuva herätyskellosta, josta ei tarvitse välittää. Paitsi silloin, kun sen osoittama aika on tunnin liian paljon...

Aamuisesta pommiin nukkumisesta likipitäin toipuneena Kansankynttilä painoikin sitten oikea etujalka suorana moottoritietä pitkin kohti sivistävää työpaikkaansa, mielessään vähemmän arvostettuja sivistyssanoja mumisten. Radiossa aamuäänet setvivät samaan aikaan jonkin jooga asanan tuomaa jumalaista kokemusta, "miten just sillon tajusi et hei, elämä on tässä. Näin tän pitää mennä". 

Kyseisen pikataipaleen jälkeen (nopeusrajoitusten puittessa toki...) oli enää jäljellä korkokenkäpikajuoksun uuden piiriennätyksen rikkomisyritys halki jäisen pihamaan. Yritys hyvä, toteutuksessa toivomisen varaa.

Syystä tai toisesta nopeuden ja laskeutumiskulman, sekä ilmatilan arviointi petti juuri ulko-oven edessä lojuvan ritilän ensimmäisen neljänneksen loppupuolella. Spagaati ei ole koskaan ollut kansankynttilän lempimuuveja, mutta yllättävän hyvin siihenkin taipuu. Ainakin jos on korko siellä ritilän välissä jumissa. 

Ei muuta kuin takalisto mustana kohti uusia kommelluksia. Ja terveiset sinne radioon: oli aika kaukana jumalaisesta tämä kokemus mutta venyinpä minäkin. Vaikka ei sen näin pitänytkään mennä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Karvainen isä ja tuntosarvet

Isänpäivän alla Kansankynttilänkin työpaikalla valmistauduttiin juhlistamaan isiä. Luokassa vallitsi suloinen kuhina kun lapsukaiset väsäsivät hartaudella ja silmät loistaen salaisuuksiaan isille, vaareille, enoille ja muille tärkeille miehille. Kansankynttilä pääsi jälleen nauttimaan työnsä luontoiseduista seuraamalla lasten autenttisia ja ainutkertaisia keskusteluita.

- Siis meiän iskä tulee tooooosi iloseks tästä. Se ei kyl usko et mä oon tehnyt tän ihan ite!

-Nii, ei meiänkään iskä.

- No hei, eihän se ees nää tätä.

- Hä?

- No en kai mä nyt anna mun iskän lahjaa sun iskälle?

- No et todellakaan, kai mä nyt tarkotin tätä mun omaa...

Hieman myöhemmin toinen oppilaspari tutki tekemiään kortteja reipasta vertaistukea ja -palautetta viljellen.

- Miks sun kortissa on peikko?

- Ei se oo peikko, se on iskä.

- Siinä tapauksessa sun isäs näyttää ihan peikolta, jolla on tuntosarvet.

- Kuule, ehkä sun kannattas kääntää se kortti ympäri. Noi piippurassi mitä sä nyt vissiin luulet tuntosarviks on   kyllä jalat.

- Aaaa, okei...mut miks sä teit siitä isästäs noin karvasen?

- No kun se harrastaa nyt sitä syöpää.

- ...???

- Nii, ku se kasvattaa viikset ja parran, kun se ei tykkää syövästä. Oppilas madaltaa ääntään ja jatkaa:  - Se on kuule pee aa äs - mä  en voi sanoa  sitä sanaa nyt, mut tiiät mitä mä tarkotan - tauti. Siihen voi kuolla.

- Ok, nyt mä tajuun. Hieno kortti. Mut sitä mä en vieläkään tajuu miten karvat on harrastamista.

- Ei meidän äitikään tajua. Se sano iskälle, et tulee tosi kylmä marraskuu. Sen kuulemma tietää siitä et iskä ei   aja partaa.

- Ai et muka teidän iskän naamasta voi ennustaa säätä?

- Niin se sano, mut en mäkään kyl oo ihan vakuuttunu.


Iloista isänpäivää ja mukavaa Movemberia!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tulta päin, vastaus blogihaasteeseen

Kansankynttilä törmäsi itselleen uuteen blogimaailman ilmiöön: haasteeseen. Lukija Rva Pioni oli ladannut piippuun todella haastavia kysymyksiä, joten Kansankynttilä päätti antaa palaa. Mikä ei tapa, se korkeintaan korventaa ;)

Ensin kysymykset ja vastaukset:

1)  Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

Minulle on pyhää ihmisen yksityisyys ja minuus, elämä.

2)  Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

Se vähäinen vapaa-aika, josta Kansankynttilä ehtii ja osaa nauttia koostuu parhaimmilaan pienistä, yksinkertaisista asioista. Nyt syksyllä onnea on takkatuli, kynttilät, pala tummaa ja lasi punaista.

3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

Kirjoittaminen.

4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

Chisu: Kohtalon Oma

5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

Ensimmäinen kotiin hankittu grafiikan lehti: J.Markkasen Ylösnousemus.

6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? MIllainen se/ne ovat?

Kansankynttilässä on kaappi täynnä mustia 3/4 hihaisia trikoopaitoja ja sinisiä stretch-farkkuja. Kertonee jotain...

7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

Kansankynttilän verkkokalvoille piirtyy ensimmäisenä kuva yökyläreissuista mummon luokse yhdessä samanikäisen, rakkaan serkkutytön kanssa.

8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

Virka...

9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

Helposti, Kansnakynttilällä on vanhana syntynyt sielu! Olen varmaankin aika suulas ja utelias mummo, joka kirjoittaa öisin tarinoita lapsenlapsille. (Toivottavasti muisti pelaa loppuun saakka, ja jos ei pelaa, niin sitten olen varmaan aika haastava tapaus läheisilleni...)

10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

Lumi ja hiihtäminen: pimeää ja mustaa, luonnon riisunutta aikaa inhoan.

11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?

Joulu on lempijuhlani - lämmin, rentouttava ja pysäyttävä. Odotan innolla.


Ohjeet olivat seuraavanlaiset:



1) Haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2) Haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on valinnut.


3) Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4) Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5) Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6) Ei takaisin haastamista.
Itse lähetän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:


...ja kysyn näitä:
1) Miten ja miksi perustit blogisi?
2) Mikä saa sinut innostumaan?
3) Kuka on sellainen historiallinen henkilö, jonka haluaisit tavata?
4) Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?
6) Kuinka usein suret tekemättömiä asioita?
7) Minkä haaveesi haluat toetuttaa seuraavaksi?
8) Mitä säilytät yöpöydälläsi?
9) Jos heräisit kaikkivoipana, mitä tekisit ensimmäisenä?
10) Mikä supersankari olisit?
11) Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?


PS. Oli muuten työläs postaus!