Kansankynttilä rakastaa tutkivaa oppimista ja ihmettelyä. Niinpä kansankynttilän luokassa kaivettiin esille petrimaljat, pipetit, suurennuslasit ja mikroskoopit. Luistelutunnilla onnistuttiin jättämään osa lumesta syömättä, ja haettiin sitä purkissa sisälle. Eikun tutkimaan.
Kiteet, hiutaleet, kulmat ja särmät saivat kokonaisen luokan eppulaisia haltioitumaan luonnon ihmeiden äärelle. Jätimme lopun lumen purkkiin kannen alle sulamaan, ja jatkoimme tutkimista seuraavana päivänä:
- Mitä tälle on tapahtunut? Tää on ihan likasta!
- Niinkö?
- Hei, niin on tääkin!
- ...ja tää..?
- Millä tavalla se (vesi) on likaista?
- Täällä on jotain karvoja...ja ötököitä.
- YÄK!
- Täälläkin on...
- Miten se lika on sinne päässyt?
- ????
- Laitoittekos ne kannet kunnolla kiinni eilen?
- Joo-o, ja sähän ope vielä tarkistitkin ne.
- Niiin, miten ihmeessä siellä purkissa voi sitten tuollaisia olla?
Kansankynttilä varautuu jo ottamaan pikakelauksella esille oksennuspussia, kun lumensyönnissä kunnostautunut oppilasmurunen vastaa:
- Siis noi kaikki on ollut siellä lumessa... ja toinen oppilas jatkaa:
- Onneks ei otettu sitä keltasta, aattele mitä sieltä ois voinu löytyä.
Ei muuten tarvinnut enää huomautella lumen syönnistä.
Hei Kansankynttilä! Kiitos ihanasta blogistasi, olen lukenut jokaisen tekstin ja rakastan humoristista tapaasi kirjoittaa open arjesta. Oikein hauskaa kevättä:)
VastaaPoista